Vauvaystävällisen työyhteisön kriteerit

MiB on #Vauvanpäivän kunniaksi luonut vauvaystävällisen työyhteisön kymmenen kriteeriä, joita pääsin esittelemään tänään eduskunnassa ja Huomenta Suomen suorassa lähetyksessä. Miten nämä teidän työyhteisössä onnistuvat? 

Vauvaystävällisenä työyhteisönä toimiminen vaatii, että asetutaan myös vauvan asemaan, ja mietitään mitä vauva tässä tilanteessa toivoisi. Esimerkiksi ettei vanhemman tarvitsisi pelätä työsuhteensa puolesta, tai stressata töihin paluuta, ettei työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen olisi vanhemmille liian kuormittavaa, ja että vanhemmilta jäisi töiden ohella aikaa myös vauvalle.

VAUVAYSTÄVÄLLISESSÄ TYÖYHTEISÖSSÄ

1.      Perheystävällisyys näkyy johtamisessa ja arvoissa - koulutetaan esihenkilöitä perhevapaisiin liittyvistä hyvistä käytännöistä ja lainsäädännöstä, arvostetaan vauvoja myös asiakkaina tai yhteistyökumppaneina. Johtajat näyttävät esimerkkiä perhevapaiden käytössä.

2.      Kartoitetaan miten työyhteisössä voidaan tukea työn ja vauva-ajan yhteensovittamista niin isille kuin äideille. Mahdollistetaan työskentely osa-aikaisena, joustavat työajat, lyhyet tehokkaat kokoukset, ja etätyömahdollisuudet, joiden avulla työaikaa voi mitoittaa parhaalla mahdollisella tavalla vauva-ajan tai päiväkotiaikataulujen ympärille. Vauva-aikana molemmat vanhemmat voivat halutessaan tehdä 50% työaikaa, jolloin lapsi saa olla vanhempien kanssa kotona pidempään.

3.      Kannustetaan tasa-arvoiseen vanhemmuuteen. Tarjotaan isälle kunnon palkallinen isyysloma, ja kannustetaan sen käyttämiseen. Mahdollistetaan työnkuvan muokkaukset ja osittaiset hoitovapaat molemmille vanhemmille. Tasa-arvoinen vanhemmuus tarkoittaa myös sitä, että kumpikin vanhempi voi aivan yhtä hyvin olla kotona hoitamassa sairasta lasta.

4.      Perhetilanne ei vaikuta uralla etenemiseen: henkilövalinnat ja ylennykset tehdään aina pätevyyden ei elämäntilanteen ohjaamina. Sisäiset rekrytoinnit tiedotetaan myös perhevapailla oleville, ja perhevapaille jäävien määräaikaisia työsuhteita jatketaan, mikäli työtehtävät jatkuvat.

5.      Huomioidaan positiivisesti työntekijöiden raskaus- ja vauva-aika: järjestetään vanhemmalle läksiäiset ja juhlitaan uutta elämäntilannetta, kun vauva syntyy esimerkiksi kortin tai lahjan kautta.

6.      Sovitaan yhteydenpitokäytännöistä perhevapaiden aikana. Työntekijän niin toivoessa, hänelle voidaan esim. nimetä mieluisa yhteyshenkilö, jonka kanssa voi pitää yhteyttä ja vaihtaa työpaikan kuulumisia.

7.      Perhevapailta palatessa pidetään kehityskeskustelun tyyppinen tavoitekeskustelu ja panostetaan perehdytykseen varsinkin tehtävien muuttuessa. Kysytään tarpeesta muokata tehtäviä, muttei oleteta sille olevan tarvetta.

8.      Kutsutaan perhevapailla olevat työntekijät ja sylivauvat yrityksen vapaamuotoisempiin tapahtumiin kuten läksiäisjuhliin, pikkujouluihin, kesäjuhliin ja miksei myös isoimpiin koulutuksiin tai tiimipalavereihin.

9.      Annetaan perhevapailta palaavalle työntekijöille täysi kesäloma.

10.  Juhlitaan myös vauvojen suhdetta isovanhempiinsa: tarjotaan ylimääräinen vapaa (viikko) kaikille isovanhemmille vauva-aikana.

Annica Moore
Hallituksen puheenjohtaja, MiB ry

Kuva: Jaana Hirsikangas

Yrittäjyys teki arjestamme sujuvaa

“Tarinani ydin on siinä, että yrittäjyys mahdollisti sen, että perhevapaiden jälkeen pääsin minulle tärkeään tavoitteeseeni: nautin arjestani.”

Olen Anu Tevanlinna Helsingistä. Ammatiltani olen psykologi ja coach. Lisäksi olen 4,5-vuotiaan lapsen äiti. Vaihdoin äitiys- ja hoitovapaan jälkeen palkkatyön yrittäjyyteen – enkä ole hetkeäkään katunut ratkaisuani. Työllistän nykyään itseni coachina, uracoachina sekä soveltuvuusarviointi- ja ammatinvalintapsykologina.

Jäin perhevapaalle vakituisesta työstä psykologikonsulttina rekrytointiyrityksestä, jossa olin ollut ennen vapaatani töissä jo noin 7 vuotta. Työni oli mukavaa ja viihdyin työyhteisössäni. Kun perhevapaa antoi breikin työelämän oravanpyörästä ja toi etäisyyttä työhöni, urapohdintani käynnistyi. Pohdintojeni ytimessä oli kaksi näkökulmaa:

1. Millainen olisi unelmatyöni sisällöllisesti nyt?

2. Millaiset työelämän ratkaisut sopisivat elämäämme lapsiperheenä?

Työn sisältöön liittyen minulle täsmentyi, että kipinä, joka työssäni oli ollut siinä aloittaessani, oli hiipumassa. Pohdin laajasti erilaisia uravaihtoehtoja ja lopulta minulle alkoi hahmottua, mistä löytäisin taas kipinän työhöni. Opiskelin hoitovapaan aikana täydentäviä opintoja, jotka veivät minua oikeaan suuntaan. Ymmärsin, etten todennäköisimmin löytäisi mistään työpaikkaa, joka vastaisi täydellisesti unelmatyöni kriteereihin, joten päädyin rakentamaan oman unelmaduunini.  

Pohdin sekä itse että puolison kanssa, millaiset ratkaisut olisivat arjessamme koko perheemme kannalta toimivimpia. Pohdinnoissani olennaiseksi nousi koko perheellemme elämä, jossa on aikaa ja mahdollisuus nauttia arjesta. Sen palapelin paloiksi nousivat mm. kiireettömyys yhdistettynä sopivaan tehokkuuteen; joustavuus ja vapaus; sopiva tulotaso sekä energiaa antavat työt.

En ole ikinä haaveillut yrittäjyydestä tai pitänyt itseäni millään tavoin ’yrittäjämäisenä’ – mutta niin siinä vaan kävi, että kun lapseni kolmevuotiaana aloitti päivähoidossa, minä perustin yrityksen.

Sujuva töihinpaluu on monen tekijän summa

Töihinpaluu oli minulle innostava uuden alku ja pitkän kotona olon jälkeen tuntui aidosti siltä, että pääsin töihin. Yrittäjänä saan käyttää asiantuntemustani laajemmin kuin palkkatöissä olisi ikinä mahdollista. Voin sanoa tekeväni unelmatyötäni, mikä näkyy hyvinvoinnissani ja elämäntyytyväisyydessäni.

Töihinpaluuni jälkeen lapsemme arkiviikko on koostunut kolmesta päivästä päiväkodissa, yhdestä päivästä isovanhemmilla ja yhdestä päivästä kanssani kotona. Pidän arkena työpäiväni niin lyhyinä, että lapsemme hoitopäivät ovat yleensä vain 7-tuntisia. Hänelle ja koko meidän perheellemme tämä on optimi ratkaisu.

Minulle yrittäjyys mahdollistaa hieman epätyypillisen työajan. Teen 4-5-päiväistä työviikkoa tiistaista perjantaihin, jonka lisäksi pidän yksityisasiakkaille vastaanottoani auki joka toisen lauantain. Panostan siihen, että pidän työmääräni kohtuullisina eli otan vain sen verran asiakkaita kuin osa-aikaiseen viikkooni sujuvasti mahtuu. Tämä vaatii yrittäjänä selkeitä rajanvetoja ja napakkuutta rajojeni suhteen. Joskus tosin tarvittaessa nipistän aikaa kirjallisiin ja hallinnollisiin töihin viikonlopuilta.

Uskallan sanoa, että yrittäjyyteni on keskeinen tekijä siinä, että ruuhkavuosiarkemme on mahdollisimman iloista ja sujuvaa.  Perhe-elämämme palikat loksahtelivat mainiosti kohdalleen palattuani töihin. Teimme myös selkeää vastuidenjakoa, jossa mieheni käydessä täydellä työajalla palkkatöissä minä teen lyhyempää työviikkoa ja otan enemmän vastuuta perheemme arjen pyörittämisestä (tosin osan kotitöistä olemme ulkoistaneet). Työni joustavuuden ja osa-aikaisuuden ansiosta pystyn hyvillä mielin hoitamaan myös keskelle arkipäiviä osuvat vasu-keskustelut, neuvolakäynnit ja muut juoksevat asiat, jotka pitää hoitaa arkena.

Arki yrittäjänä ei tietenkään tuonut mukanaan täyttä stressittömyyttä, muuttanut elämääni vaaleanpunaiseksi hattaraksi ja täyttänyt arkea pelkällä linnunlaululla. Emme ole immuuneita väsyneiden aamujen kiirekiukuille, eikä yrittäjän työn epävarmuuden tuomasta paineesta pääse aina eroon. Mutta tästä huolimatta minulle yrittäjyys mahdollistaa sen, että koen samanaikaisesti olevani hyvä äiti ja hyvä työntekijä.

Vinkkini töihin palaavalle

Vinkki 1

Työhön paluun lähestyessä kannattaa visioida, millaista haluat elämäsi ja arkesi olevan palattuasi töihin. Voit pohtia esimerkiksi, millaista on hyvä arki minulle ja perheelleni. Millaista arkea haluan elää? Millaiset ratkaisut tukevat juuri tällaisen arjen toteutumista? Mikä on minulle aidosti tärkeää, mitkä ovat ydinarvoni?

Arjen ei ruuhkavuosissakaan tarvitse olla täyteen ahdettua suorittamista. Panosta siihen, mikä on sinulle ja perheellesi aidosti tärkeää, ja tingi muusta. Kannattaa myös pohtia, millaiset ratkaisut työn suhteen tukevat elämäntilannettasi, jaksamistasi ja auttavat arkeanne rullaamaan. Jaksatko olla 100% työntekijä ja 100% vanhempi?

Vinkki 2

Etsi rohkeasti omannäköisiä ratkaisuita. Ei ole olemassa yhtä hyvän (työ)elämän mallia, johon kaikkien pitäisi pyrkiä, eikä arjen valintoja ei tarvitse tehdä tyypillisellä tavalla ilman kyseenalaistamista. Sujuva ja iloinen arki rakentuu omannäköisille ratkaisuille – mieti, mikä toimii juuri teillä niin työsi kuin muidenkin arkiratkaisujen suhteen. Uskalla kyseenalaistaa myös omat ratkaisusi, sillä se, mikä toimi arjessasi ennen perhevapaata, ei välttämättä enää uudessa elämäntilanteessa toimi.

Tutki ja tuumaile erilaisia ja erikoisiakin ratkaisuja avoimin mielin. Esimerkiksi oma ratkaisuni kuulostaa todennäköisesti useimmista järjettömältä: kaltaiseni epäyrittäjämäinen tyyppi irtisanoutuu kivasta vakityösuhteesta hoitovapaalla ja hyppää yrittäjäksi alalle, jossa on kova kilpailu. Tarinallani on kuitenkin onnellinen loppu, sillä juuri tämä ratkaisu on ollut keskeinen tekijä hyvälle arjellemme töihin palaamiseni jälkeen. Kuulen välillä myös voivotteluja siitä, että teen lauantaisin töitä. Minua se taas ei haittaa ollenkaan – itse asiassa lauantai on lempityöpäiväni ja nautin siitä, että lauantaitöiden ansiosta että saan aloittaa arkiviikot maanantain vapaapäivällä tyttäreni kanssa. Epätyypillinen ratkaisumme toimii meillä.

P.S. Lisää vinkkejäni hyvään arkeen voi lukea blogistani (http://www.anutevanlinna.com/blogi), jossa on juuri meneillään juttusarja hyvästä arjesta.

Teksti: Anu Tevanlinna

MiBin brändi, ilme ja nettisivut ovat uudistuneet

Vihdoin maalissa! Hyvät naiset, MiBillä on uusi raikas ja rohkea ilme.

MiB siirtyy tänään uudelle aikakaudelle, kun logo, ilme ja nettisivut ovat käyneet läpi muodonmuutoksen. Brändi- ja verkkosivu-uudistuksen on toteuttanut MiBin kanssa yhteistyössä Vapa Media.  

Miten tähän päädyttiin? Viime vuonna MiBin jäsenmäärä miltei triplaantui eivätkä verkkosivujen rakenne ja toteutus enää tukeneet yhdeksälle paikkakunnalle levittäytyvää äitien toimintaa. Viime vuonna kurottiin kasaan myös uusi strategia, päätettiin muun muassa tavoitella kaiken ikäisten lasten äitejä ja toimia yhä enemmän äitien asemaa ajavana yhteiskunnallisena vaikuttajana. Istuimme tuolloin MiBin hallituksessa viestintä- ja markkinointivastaavina ja mietimme, ettei MiBin brändi ei enää vastannut nykymeininkiä. Seuraavaksi pohdimme, josko asialle voisi tehdä jotain.

Saimme pro-bono kumppaniksi Vapa Median, joka lähti toteuttamaan tätä mittavaa uudistusta kanssamme. Viestejämme on kirkastettu, visuaalista ilmettä freesattu ja verkkosivujen käytettävyyttä parannettu. Raikkaat punainen, sininen ja keltainen erottuvat edukseen, ja selkeät värit tuovat visuaalisuuteemme myös voimaa. Ennen kaikkea, MiBin aidot ja oikeat urasuuntautuneet äidit ovat ilmeemme suurimmat tähdet.

Uutena sloganina on “Work like a mom”, joka korostaa äitien ”kääritään hihat” -asennetta. Haluamme tuoda esiin, että äitiys on luonnollinen osa työelämää - vahva voimavara ja valttikortti.

Tämä on ollut pitkä matka, josta isoin kiitos kuuluu Vapa Medialle. Kiitos Jenni, Reetta, Sara, Ida, Anniina ja koko Vapan tiimi. Iso kiitos kaikesta ja erityisesti viime hetken rutistuksesta kuuluu Soilelle, jota ilman emme olisi päässeet tähän. Kiitos myös MiBin hallitus, Jonna, Katja ja te monet MiBin viestinnän aktiivit. Tämä oli iso tiimiponnistus!

Otamme mielellämme palautetta! Kuuntelemme ajatuksianne ja toiveitanne. Seuraavat viikot ovat myös hyvää aikaa meidän mibiläisten testata verkkosivujen käytettävyyttä. Tämä on nimittäin vasta ensimmäinen etappi - suunnittelemme paraikaa isoa lanseerausta suurelle yleisölle ensi kuussa. Siitä lisää pian!

Lähetä palautetta osoitteeseen info(at)mib.fi.

Syysterveisin, MiB-aktiivit Laura ja Milla

Työpaikka alta perhevapaalla - Liisan tarina

Naisten kohtelu työelämässä on noussut viime aikoina yhä kiivaamman uutisoinnin kohteeksi. MiB halusi tarttua aiheeseen ja haastatella henkilöä, joka on kokenut syrjintää sukupuolensa vuoksi. Alla tarina siitä, kuinka henkilö menetti työpaikkaansa äitiysloman aikana vahvasta lainsäädännöllisestä perustasta huolimatta. Tarinan henkilö haluaa rohkaista kaikkia naisia tietoisuuteen omista oikeuksistaan sekä kitkeä epäoikeudenmukaisuutta työmarkkinoilta. Jutun lopusta muutama oikeudellinen vinkki!

Henkilöiden nimet on muutettu. 

Kolmissakymmenissä oleva Liisa oli työskennellyt useamman vuoden ajan suomalaisessa konsernissa. Hän ehti selvitä useammasta YT-neuvottelusta ennen äitiyslomalle jääntiään. Liisa oli saanut positiivista palautetta alaisiltaan suoriutumisestaan ja tiimi ylläpitää keskinäistä yhteyttä yhä tänä päivänä.

Liisan suora esimies ja koko osaston johtaja irtisanottiin Liisan äitiysloman aikana. Uutena osastonjohtajana aloitti Pirkko. Liisa halusi tutustua Pirkkoon ja samalla keskustella töihinpaluusta. Liisa oli soittanut useamman kerran Pirkolle ja jättänyt soittopyyntöjä, mutta Pirkko ei koskaan vastannut hänelle. Jossain vaiheessa Pirkko palkkasi Liisan entisen esimiehen tilalle Antin, joka sittemmin avasi keskusteluyhteyden. Liisa koki, että Pirkko odotti Antin palkkaamista siirtääkseen asianhoidon hänelle.

Liisan työkollegat kertoivat, että myös Liisan paikka oli täytetty hieman eri tittelillä. Uuden henkilön tehtävistä yli 50% olivat samoja tehtäviä, joita Liisakin teki aiemmin töissä ollessaan. Kaiken lisäksi vakituiseen työsuhteeseen palkattu henkilö oli osastonjohtajan omista verkostoistaan. Tästä huolimatta Liisa halusi keskustella mahdollisuuksistaan yhtiössä ja uusienkin vastuualueiden haltuun ottamisesta. Liisa tapasi Antin muutaman kerran ja aina kun he keskustelivat töihinpaluusta, Antti totesi epämääräisesti: ”Nyt ei ole avoinna olevia tehtäviä, palataan asiaan myöhemmin”.

Aikaa oli kulunut ja konsernin rekrytoija otti yhteyttä Liisaan kertoakseen osastolle julkiseen hakuun avautuvasta tehtävästä. Kyseessä oli matalamman vaatimustason tehtävä, mutta Liisa oli innoissaan ja halusi keskustella paikan haastavuuden räätälöinnistä. Rekrytoija totesi, että toimenkuvaa ei voida muuttaa ja jos Liisa haluaa paikan, hänen täytyy jättää työhakemus muiden joukossa. Tehtävän palkkaus oli myös alempi kuin korvaus Liisan edellisestä positiosta. Liisan mielestä yritys paikkaili virhettään siitä, että täytti Liisan paikan toisella henkilöllä. Liisan asenne läpi koko prosessin oli ollut reipas, iloinen ja avoin uusille mahdollisuuksille: ”Roolithan elävät ja olisin ollut valmis ottamaan uusia osa-alueita vastuulleni.” Hän näki tapahtuneen jälkeen vielä viimeisen kerran Antin, joka sanoi suoraan: ”Etkö ymmärrä, että uusi henkilö on jo palkattu sinun tehtäviin? Olen tietoinen laillisista oikeuksistasi, mutta tämä on tilanne.”.

Uusi esimies ei tarjonnut työsopimuslain mukaisesti Liisalle mitään mahdollisuuksia – ei aikaisempaa vastaavaa työtä, ei muuta työtä eikä kouluttautumisvaihtoehtoja. Keskustelua aiheesta venytettiin konsernin puolesta yli puoli vuotta. Tapahtunut herätti Liisassa hämmennyksen tunteita, sillä Suomessahan pitäisi olla maailman paras turva palata töihin äitiyslomalta. Keskusteltuaan lakimiehen kanssa, Liisalla olisi ollut vahvaa näyttöä tuekseen. Häntä kuitenkin arvelutti oikeusprosessin julkisuus. Oikeudessa riitelemisen sijasta, Liisa päätti hakea töitä muualta ja sai osaamistaan vastaavan työpaikan nopeasti – tilanne ratkesi sillä.

Vastaavanlaisen tilanteen sattuessa Liisa olisi tietoisempi omista oikeuksistaan ja tiukempi vaatimuksissaan. Hän toivoo, että kokeneet naiset tukisivat enemmän uran alussa olevia naisia tasa-arvoon ja äitiyteen liittyvissä asioissa. ”Naiset tietävät yhä paremmin oikeutensa. Aika on kypsä sille, että ihmiset uskaltavat puhua ääneen kohtaamastaan epäoikeudenmukaisuudesta. Työnantajat alkavat heräämään siihen, että mitä tahansa ei voi tehdä. Äitiyden, joka on lähtökohtaisesti paras asia jonka nainen voi kokea, ei pitäisi estää tai hankaloittaa kenenkään asemaa työmarkkinoilla.”, sanoo Liisa.

Työhönpalaaja, tunne oikeutesi!

Tasa-arvolain (609/1986) 8 §:n mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä laissa kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja johtaa työtä, jakaa työtehtävät tai muutoin järjestää työolot siten, että yksi tai useampi työntekijä joutuu muihin verrattuna epäedullisempaan asemaan sukupuolen perusteella.

Työsopimuslain (55/2001) 4 luvun 9 §:n mukaan, perhevapaiden päättyessä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on työntekijälle tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä, ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä. Edellä mainittu oikeus on erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainlomalta, hoitovapaalta tai tilapäiseltä tai osittaiselta hoitovapaalta palaavalla työntekijällä. Työnantaja ei voi edellyttää, että henkilö hakee uutta tehtävää organisaatiossa. Laki velvoittaa työnantajaa tarjoamaan työtä.

Työntekijän työsuhteen ehtojen on säilyttävä vähintään entisinä lukuun ottamatta perhevapaan aikana työsuhteisiin yleisesti tulleita muutoksia. Jos aikaisempaan työhön palaaminen ei olisi mahdollista, työnantajan olisi tarjottava työntekijälle aikaisempaa työtä vastaavaa työntekijän työsopimuksen mukaista työtä. Työnantajalla ei siten olisi oikeutta tarjota mitä tahansa työtä aikaisemman työn sijasta, vaan tarjottavan työn tulisi olla sekä työntekijän työsopimuksen mukaista että aikaisempaa työtä vastaavaa. Tarjotun ja aikaisemman työn vastaavuutta arvioitaessa kiinnitettäisiin huomiota työntekijän aikaisemmin tekemän työn sisällön lisäksi työntekijän koulutukseen ja kokemukseen. Jos myöskään aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ei olisi tarjolla, tulisi työnantajan tarjota työntekijälle muuta työntekijän työsopimuksen mukaista työtä.

Perhevapailta työhön palaavalle työntekijälle ei ole aina mahdollista tarjota aikaisempaa eikä mitään muutakaan hänen työsopimuksensa mukaista työtä. Työnantajan oikeuteen irtisanoa tai lomauttaa työntekijä tällaisessa tapauksessa sovellettaisiin työsopimuslain yleisiä työsopimuksen irtisanomista ja lomauttamista sekä niihin liittyvää koulutus- ja uudelleensijoittamisvelvollisuutta koskevia säännöksiä.

Jos Sinua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti ja laki on puolellasi, mutta et ole valmis viemään asiaa oikeuteen, voit aina neuvotella työnantajasi kanssa taloudellisesta korvauksesta!

Teksti: Olessia Manner, MiBin markkinointi- ja viestintätiimin sisällöntuottaja sekä Fennovoima Oy:n lakimies
Kuva: Katherine Hanlon

Töissäkävijä: Laura Jalonen, mainosalan yrittäjä

Olen Laura Jalonen, 34-vuotias mainosalan yrittäjä. Minulla on 2,5- ja 4,5-vuotiaat pojat. Työskentelin vuosia mainosalalla sekä valokuvausliikkeessä, ja päätyön ohella sivutoimisena yrittäjänä. Ensimmäisen lapsen synnyttyä jatkoin äitiysvapaalla yrittäjän töitä vanhoille asiakkaille. Äitiysvapaan päätyttyä aloitin tehdä kolmipäiväistä työviikkoa valokuvausliikkeessä, ettei 11 kuukautta vanhan lapsen tarvinnut olla ihan täyttä viikkoa päivähoidossa.

Toisen lapsen vanhempainvapaan päättyessä paketti alkoi olla jo liian täynnä, joten piti miettiä, mitä jättää pois, kun aika ja jaksaminen ei riitä kaikkeen. Lopetin päätyöni valokuvausliikkeessä, koska mainosalan yrittäjänä minulla oli jo kohtuullisesti asiakkaita. Laskin myös, että tuntipalkkani yrittäjänä on korkeampi kuin kaupassa, joten pystyin lopettamaan täyden työviikon tekemisen. Kotona työskentelemisen ansiosta minun ei tarvitse myöskään matkustaa aiempaa 40 kilometrin työmatkaa, mikä myös säästää resursseja.

Nykyisellä järjestelyllä lasten sairastelut tai muut arkielämän muutokset eivät aiheuta niin suurta säätöä, koska työskentelen kotitoimistossa ja olen itseni pomo. Päätoimiseksi yrittäjäksi hyppääminen hirvitti, ja pohdin ratkaisua pari kuukautta, sillä olin viihtynyt hyvin myös aiemmassa työpaikassani valokuvaamossa. Olen tyytyväinen nykyiseen valintaani, sillä olen päässyt kehittämään itseäni yrittäjänä ammatillisesti. Kotona työskenteleminen mahdollistaa myös sopivan downshiftaamisen, sillä kotityöt luonnistuvat työnteon tauoilla.