jaksaminen

Sinä itse olet suurin stressinlähde elämässäsi

Rauhallinen-mieli-1.png

Sinä itse olet suurin stressinlähde elämässäsi. Kuulostaa radikaalilta, eikö vaan – mutta silti se on täysin totta.


Aikojen alussa ihmisten kohtaamat stressitekijät olivat todellisia uhkia ihmiskunnan selviytymiselle: kuten villieläimiä tai luonnonmullistuksia. Hengissä selviytymisen kannalta oli välttämätöntä joko taistella tai paeta, jolloin myös vaaratilanteen aiheuttama stressi tuli saman tien purettua. Nykypäivänä kohtaamamme stressitekijät ovat harvoin henkeämme uhkaavia ja sellaisia, joita vastaan voisimme taistella tai joita voisimme konkreettisesti paeta ja sen vuoksi stressi jää kytemään kehoomme ja varastoituu sinne aiheuttaen ajan myötä ongelmia.

Mietipä omaa elämääsi, mikä aiheuttaa sinulle eniten stressiä? Onko stressisi syynä se, että yrität ehtiä joka paikkaan ja saada kaiken tehtyä parhaalla mahdollisella tavalla? Vai onko stressin syynä se, että mietit liiaksi mikä voi mennä vikaan ja mitä muut siitä ajattelevat? Kaikkien näiden stressitekijöiden takana on oma mielesi, joka uskottelee sinulle, että et ole arvokas, jos et koko ajan suorita mahdollisimman paljon asioita, ja lisäksi se luo pelkoja ja epävarmuutta, että et ole hyvä ja osaa asioita. Elämässämme harvoin on todellisia uhkia, mutta mielemme luo niitä sitäkin enemmän.


Jatkuva aivotyö kuluttaa paljon energiaasi

Päässämme pyörii kymmeniä tuhansia ajatuksia joka ikinen päivä. Mielemme on siis äärimmäisen kiireinen ja sen vuoksi kuluttaa paljon energiaamme, jonka voisimme kohdistaa paljon järkevämmin. Lisäksi luonnostaan suuri osa ajatuksistamme on sellaisia, jotka tavalla tai toisella rajoittavat elämäämme. Tämä johtuu siitä, että mielemme on rajoittunut ja pystyy toimimaan ainoastaan aikaisempien kokemustemme ja tietomme pohjalta.

Mielemme ei ole paha, mutta ongelmana on se, että se pyrkii kaikin keinoin suojelemaan meitä vaaroilta ja uhkilta – jotka useimmiten eivät ole todellisia. Enää ei ole tiikeriä, joka olisi hyökkäämässä kimppuusi, mutta mielesi luo ’tiikereitä’, joita vastaan se haluaa sinun puolustautuvan ja näin tehdessäsi huomaamatta sabotoit itseäsi ja omaa elämääsi. Meillä kaikilla on epäterveitä uskomuksia itsestämme ja ympäröivästä maailmasta ja se, kuinka paljon annamme näiden vaikuttaa itseemme, määrittelee sen, kuinka paljon käytämme omaa potentiaaliamme. Ja usko pois, sinussa, kuten meissä kaikissa, on potentiaalia paljon enempään kuin mitä sinulla tällä hetkellä on käytössä!


Mielen melu täytyy vaimentaa päästäksesi eroon sen tuottamasta stressistä

Mielesi siis tuottaa sinulle paljon aiheetonta stressiä. Ja koska mieli on yhtä kuin ajatuksesi, lähtee mielen aiheuttaman stressin hallinta ajatustesi hallinnasta. On tärkeää ottaa ohjat omiin käsiisi ja osoittaa mielellesi, että sinä hallitset ajatuksiasi sen sijaan, että antaisit ajatustesi hallita sinua. Eikö kuulostakin järkevältä ja tavoittelemisen arvoiselta asialta?

Jos vastasit kyllä, tule kuuntelemaan 19.9. pidettävää luentoani aiheesta ’5 totuutta mielestä – miksi on parempi hallita mieltäsi sen sijaan, että antaisit mielesi hallita sinua’. Luento on toinen kolmiosaisesta luentosarjasta, jonka ensimmäinen luento käsitteli stressiä ja kolmas luento tulee käsittelemään suoliston kunnostusta ravitsemuksen keinoin.

20180705_200645-323x400.jpg

Kirjoittaja on Kirsi Kautiainen, joka on kahden pienen lapsen äiti ja hyvinvointivalmentaja.

Facebook
LinkedIn
Instagram

Stressinhallinnan tärkeys hektisessä lapsiperhearjessa

 

Lapsiperhearjen pyörittäminen on ihanuudestaan huolimatta usein raskasta ja vaatii todellisia multitasking-taitoja, jaksamista sekä sietokykyä monenlaista epäjärjestystä kohtaan. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen tuovat väkisinkin elämään paljon hektisyyttä ja aikapainetta, ja sitä myötä stressiä. Tunnollisina vanhempina työnnämme herkästi omat tarpeemme syrjään, ja itsestä huolehtimisesta tulee toissijaista lapsista huolehtimisen ollessa etusijalla.

20180722_101340-768x1024.jpg

Kiireen ja oman ajan puutteen lisäksi monilla meistä on tunneperäistä taakkaa kannettavanamme johtuen joko kaukaisista lapsuusajan kokemuksista ja/tai sen jälkeisistä raskaista elämänkokemuksista. Huomionarvoista lapsuusajoilta peräisin olevissa traumoissa on se, että ne eivät välttämättä ole nykyisen aikuisenmielemme näkemyksen mukaan suuria, mutta sillä hetkellä kun ne ovat syntyneet, meidän lapsenmielellemme ne ovat olleet merkityksellisiä. Menneet ja nykyiset traumaattiset kokemukset varastoituvat kehoomme aiheuttaen ajan myötä ongelmia, jos emme pura niitä pois kehostamme. Lisäksi kaikilla näillä traumoilla on taipumusta alitajuntaisesti siirtyä sukupolvesta toiseen niin kauan kuin emme käsittele omia ongelmiamme ja laita pistettä pahimmillaan sukupolvia kestäneelle pahoinvoinnille. Ikävä tosiasia siis on, että siirrämme omat ongelmamme lastemme kannettavaksi, jos emme kykene niitä itse ratkaisemaan; tämä tuo vanhemmuuteen aivan uudenlaisen vastuun pitää huolta myös itsestämme.

 

Lasten hyvinvoinnin taustalla on hyvinvoivat vanhemmat

Kiireen, henkisen tunnekuorman ja muiden mahdollisten tekijöiden aiheuttama stressi suistaa meidät herkästi negatiiviseen itseään ruokkivaan kierteeseen, jossa stressi johtaa väsymykseen, heikentyneeseen ravitsemukseen ruokailun muuttuessa epäterveellisemmäksi ja epäsäännöllisemmäksi sekä lopulta niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin oireiluun ja sairastumiseen. Tämä vaikuttaa epäedullisesti meihin itseemme, mutta sen lisäksi myös lapsiimme. Väsyneenä emme jaksa panostaa siihen, että lapset saavat syödäkseen terveellistä kotiruokaa ja lasten natinat ohitamme herkemmin antamalla heille periksi oli sitten kyse peliajan pidentämisestä, nukkumaanmenon myöhästämisestä tai mistä muusta heidän hyvinvointiinsa kielteisesti vaikuttavasta asiasta tahansa.

On siis sanomattakin selvää, että kyetäksemme tarjoamaan lapsillemme hyvinvoivan ja onnellisen lapsuuden, on meidän tärkeää ensin pitää huolta itsestämme. Tämä taas vaatii sitä, että meillä on käytössämme työkaluja stressin hallitsemiseksi. Näillä työkaluilla pystymme kääntämään stressin ja väsymyksen kierteen itseämme voimaannuttavaksi kierteeksi, joka väsymyksen sijasta ruokkii jaksamista ja hyvää oloa niin omassa kuin koko perheemmekin elämässä.

 

Palauta energia elämääsi

Itsestäsi huolenpitämiseksi ei riitä, että syöt terveellisesti, jos samaan aikaan kärsit stressistä.  Stressi suistaa autonomisen hermostomme pois tasapainosta ja sillä on vaikutuksensa kaikkialle kehoomme. Näin ollen stressi on paljon laaja-alaisempi ilmiö kuin mitä olemme tottuneet siitä ajattelemaan ja sen vuoksi hyvinvoinnin edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn tulisi aina lähteä stressin minimoimisesta, hallitsemisesta ja purkamisesta ulos kehostasi. Olen itse kokenut elämässäni suuria stressitekijöitä ja oppinut hallitsemaan niitä; tämän myötä olen saavuttanut aivan uudenlaisen energisyyden ja ilon elämääni. Tämä on synnyttänyt minussa suuren halun auttaa myös muita voimaan paremmin.

Olen kahden pienen lapsen äiti ja joogaan, meditaatioon ja funktionaaliseen ravitsemukseen erikoistunut hyvinvointivalmentaja. Autan ihmisiä ottamaan stressin hallintaan omassa elämässä, vapauttamaan sisäisiä voimavaroja mielenhallinnan keinoin sekä edistämään hyvinvointia terveellisen ravitsemuksen keinoin. Tavoitteena on tasapainoinen keho ja mieli, jonka myötä mm. pääsee irti erilaisista riippuvuuksista, nukkuu paremmin, saa helpotusta kiputiloihin sekä masennus- ja ahdistusoireisiin, tai asteittain pääsee kohti ihannepainoa ja saa energisen ja iloisen mielen takaisin.

 

MiB-tilaisuudet

Torstaina 9.8. pidän mibiläisille MiB After Work -hyvinvointiluennon aiheesta ’Stressinhallinta – näin minimoit stressiä arjessasi’. Luento on osa kolmiosaista Väsymyksestä energiseen elämään (VEE) -luentosarjaa, jonka muut luennot käsittelevät mielenhallintaa (19.9) ja suoliston kunnostusta ravitsemuksen keinoin (3.10). Tilaisuudet myös streamataan, ja ne löytyvät Facebookista MiB jäsenet valtakunnallinen -sivulta kahden viikon ajan tilaisuuksien jälkeen.

 

20180705_200645-323x400.jpg

Kirsi Kautiainen on kahden pienen lapsen äiti ja hyvinvointivalmentaja.

Facebook: https://www.facebook.com/palautaenergiaelamaasi

Instagram: @kirsi_wellnessmother

LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/kirsi-kautiainen-70b6042/

Minä riitän – ja enemmän! Mutta miksi sitä on niin vaikea muistaa?

 

Riitänkö ilman sankaritekoja?

Aiemmin tunsin kroonista riittämättömyyttä. Minulle on ollut haaste kasvaa ulos uskomuksista, joiden mukaan en saisi nauttia itsestäni tai olostani ilman suoriutumista, tekemisiä ja saavutuksia. Jos elämä on kovin orientoitunut paketin kasassa pitämiseen, töissä kelpaamiseen tai toisten miellyttämiseen, on melko varmasti usein riittämätön olo. Elämä ohjautuu sen kautta, mitä olen täällä muille antamassa. (Saadakseni hyväksyntää ja rakkautta).

Havaitsin, että olen tiedostamattani uskonut olevani tässä elämässä palvelemassa toisia. Tuo uskomus vaikutti kaikkiin ihmissuhteisiini ja siihen mitä tein. Se näkyi niin, että asetin muut aina itseni edelle.

Uskomus siitä, että a) pitää olla hitsin hyvä tai b) on olemassa muita varten kumpuaa arvottomuudesta ja häpeästä. Puurtaminen ajaa usein lopulta ahdinkoon,   kun emme riitä itsellemme. Luulemme, että kovasti duunia tekemällä, miellyttämällä, olemalla kiva, jaksava ja kaiken ymmärtävä kannattelija saamme vihdoin mitä tarvitsemme. Rakkautta ja tunnustusta, sitä lämmintä tunnetta, että olemme tulleet nähdyksi. Olo pysyy jotenkin kelvollisena, kun emme joudu kohtaamaan arvottomuuden pelkoa, mutta silloin myös syvä levollisuus on kateissa. Paradoksi on siinä, että emme tule nähdyiksi ennen kuin uskallamme kohdata myös arvottomuuden ja riittämättömyyden pelon. Pysähtymällä, päästämällä irti. Kuulostelemalla, että ehkä en olekaan täällä muita miellyttämässä ja sankaritekoja tekemässä, vaan olemassa levollisesti Minä.

Tajusin sydämen läikähdyksenä, että olen olemassa ihan vain omaksi ilokseni, eikä minun tehtäväni ole palvella ketään. Huomasin, kuinka olin mennyt palvelusroolini ja kiltteyden taakse piiloon niin, ettei tarvitsisi kohdata joitakin kiperiä, syvällä olevia uskomuksia itsensä rakastamisesta, riittämisestä ja riittämättömyyden pelosta. Huomasin, että jokin minussa oli sitä mieltä, etten saisi asettaa itseäni läheisten edelle. Että minähän olen itsekäs, jos olen enemmän kiinnostunut siitä, mitä omalla elämänvoimallani voin luoda ja kokea, kuin miten voin kannatella sillä muita. Luultavasti olet jo kuullutkin tämän ajatuksen: vasta kun rakastaa itseään, voi rakastaa toista. Silloin voin jeesata ilokseni enkä ”ansaitakseni” jotain – silloin en myöskään vaadi tai odota apuni johtavan mihinkään tiettyyn. Enkä hassaa arvokasta elämänvoimaani raatamiseen.

Hokasin, että minun pitää valita, haluanko tehdä kaiken megahyvin vai hyvin voiden.

 

Muiden vai itsensä palvelija? (Kuva: www.unsplash.com)

Muiden vai itsensä palvelija? (Kuva: www.unsplash.com)

 

Omien tarpeidesi ymmärtäjäksi

On ollut haaste sietää kasvukipua joka syntyy, kun opettelee katsomaan ja ilmaisemaan itseään uudella tavalla. Olen oppinut arvostamaan olemassaoloani enemmän kuin tekemisiäni. Olen opetellut puhuttelemaan itseäni kauniisti, etsiytymään ulos arvostelevista ajatuksista ja muita varten olemassa olemisesta. Jos joku ajattelee, että olen omahyväinen, olkoon niin. Olen oppinut arvostamaan itseäni inhimillisenä ja keskeneräisenä. Minun ei tarvitse varmistella, riitänkö. Kelpaan itselleni. Olen inhimillinen ja tunnen epävarmuutta, mutta arvoani eivät määritä tekemiseni eikä se, miellytänkö toisia vai en.

Vieläkin välillä sama vanha riittämättömyyden kela lähtee pyörimään ja vetää mielen matalaksi. Olen "vähän" perfektionistinen ja hienoa kyllä, näen usein selkeästi kuinka asioita voisi kehittää. Mutta epävarmuus siitä, olisinko voinut tehdä jotakin toisin lymyilee usein nurkan takana. Olennainen pointti: kun myötämielisyys itseä kohtaan kasvaa, ei tapahdu niin, että vanhat, kiperät ajatuksesi ja haavasi katoavat. Mutta kykysi valita itsellesi hyvää ajatuksin ja teoin lisääntyy. Et toimi jatkuvan syyllisyyden ajamana tai lähde solvaavien ajatusten myllyyn kuin ne olisivat totuus sinusta.

Jos mieleeni pulpahtaa ajatus, että jokin olisi pitänyt tehdä toisin tai että mitähän joku toinen tässä nyt minulta toivoisi, stoppaan kuulostelemaan, mikä minusta tuntuisi hyvältä. Ennen syyllisyyteni ohjasi minua toimimaan itseni sivuuttaen ja ajoi uupumukseen lukemattomia kertoja. Tein asioita enemmän velvollisuudentunnosta muita kohtaan kuin myötätunnosta itseäni kohtaan. Nyt huomaan epämukavan oloni ja kysyn itseltäni, mitä itse tarvitsen.
Kehossa voi tuntua ahdistusta ja epämukavuutta, kun opettelee toimimaan uudella tavalla eikä syyllisyyttä tilkiten tai arvottomuuden tunteissa möyrien. Kun epämukavuus ja epävarmuus jylläävät, käännän kelkkaa 180 astetta. Teenkin sitä, mikä herättää levollisuutta sen sijaan, että puskisin eteenpäin. Soitan ystävälle, kirjoitan päiväkirjaa, joogaan, kävelen, pidän rentoutumishetken.

Käy niin, että ihmiset ja tilanteet ympärilläsi rauhoittuvat, kun uskallat valita itsesi ykköseksi. Puoliso ei hajoa etkä saa potkuja, jos opettelet huolehtimaan itsestäsi enemmän. Tai: jos saat potkut tai jotkut ihmissuhteet hiipuvat, eikö se ole hyvä asia? Jos jokin suhde tai tilanne ei alun perinkään edesauttanut sinun hyvinvointiasi, sen on kenties aika mennä. Näiden juttujen kohtaaminen on joskus tosi haastavaa, mutta elämän kokonaisuuden kannalta olennaista.

Uskallatko päästää irti muille kelpaamisesta ja kaikille kaikkea olemisesta?  Kannattaa kyllästyä olemaan hemmetin hyvä ja sellainen kuin muut toivoisivat. Kun alat löytää, mikä sinusta tuntuu hyvältä, alat riittää itse itsellesi.

 

annaDSC_0777-proof-1.jpeg

Anna Taipale (Kuva: Paula Ojansuu)

Jutun kirjoittaja on rakastetun Sydänjuttu-kirjan kirjoittanut kouluttaja ja valmentaja, Helsingissä asuva Anna Taipale. Anna vierailee Oulussa 21.8. puhumassa Mothers in Business -tilaisuudessa sekä Hetki itselle -illassa Oulussa.

Anna tekee Oulussa henkilökohtaisia konsultaatioita 22.8. – nopealle varaajalle alennushinta. Annaan saat yhteyden: annataipale.com -sivuston kautta. Facebook: Sydänjuttu, Instagram annataipale ja #sydänjuttu

Kuinka huoltaa rakkautta ruuhkavuosissa

 

Kysy parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista

Nyt sinulla olisi mahdollisuus kysyä sinua pohdituttavista asioista liittyen parisuhteeseen, seksuaalisuuteen, (sekundaariseen) lapsettomuuteen ja sen vaikutuksesta parisuhteeseen, tai esimerkiksi kokemukseen sukupuolesta.

Seksuaalineuvojaopiskelija vastaa kysymykseesi. Hän haluaa auttaa erityisesti ruuhkavuosissa eläviä pariskuntia löytämään keinoja parisuhteen ja seksuaalisuuden ylläpitämiseksi elämäntilanteessa, johon liittyy vaatimuksia monelta eri taholta, paineita ajankäytöstä, kiirettä ja väsymystä. Hänen tavoitteenaan on auttaa yksittäisiä henkilöitä/ pareja löytämään seksuaalisuus haastavassa elämäntilanteessa ennen kaikkea kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämäniloa tukevana voimavarana.

Käsittelemme kysymykset luottamuksellisesti ja saat kysymykseesi henkilökohtaisen vastauksen. Kysymykset anonymisoidaan ja yleisimpiin kysymykseen koostetaan valmiit vastaukset, jotka jaamme teidän kaikkien avuksenne. Lähetä kysymyksesi sähköpostiosoitteeseen: rakkauttaruuhkavuosissa@gmail.com

 

justin-groep-662280-unsplash-1.jpg

 

Hukkuuko parisuhteesi ruuhkavuosissa?

Muutama vuosi sitten havahduin. Ystäväperheeni, jotka olivat juuri ohittaneet rankimman pikkulapsivaiheen, alkoivat erota. Juuri sellaiset pariskunnat, joista ”ei olisi ikinä uskonut”. Tilastot pikkulapsiperheiden eroista alkoivat toisin sanoen muuttua lihaksi lähipiirissäni, jossa yhdessä suunnassa kuiskittiin työpaikkaihastuksista ja toisessa salasuhteista. Taustalla ainakin osassa tapauksissa tuntui olevan tunne siitä, etteivät omat tarpeet parisuhteessa olleet tulleet kohdatuiksi. Timanttisinta uudessa suhteessa tuntui puolestaan olevan se, että uusi tuttavuus näki ja kohteli vihdoinkin naisena/miehenä – näin kärjistetysti.

 

Kaikki vanhemmat tunnistanevat lapsiperheille tyypilliset haasteet: väsymyksen, loputtomat kotityöt, hermosoluja venyttävät itkupotkut ja ennen kaikkea sen, että kaikki aika tuntuu uppoavan elämän velvollisuuksiin. Joskus pikkulapsiajan haasteet pääsevät nakertamaan lähtökohtaisesti onnistuneistakin aineksista kootun parisuhteen palasiksi ilman, että kaikessa kiireessä ehtii tätä edes huomata. Se, mistä empiiristen havaintojeni pohjalta tingitään, on yhdessäolo kumppanin kanssa ilman arjen velvoitteita. Parisuhteen ja yhdessäolon oletetaan ja toivotaan pyörivän kaiken muun ohessa ikään kuin itsestään.

On selvää, että lapset muuttavat parisuhdetta ehkä kaikista muutoksista eniten, kuten nyt elämää ylipäätäänkin. Kuulen usein, että parisuhde voi odottaa muutaman vuoden lasten ollessa pieniä. Mutta voiko? Jos tunneyhteyttä ylläpitävät arkiset hellyydenosoitukset, kuten halaukset ja suukot sekä kauniit ja kannustavat sanat, toiselle jäävät pois, muuttuuko toinen vain apukädeksi arjessa? Kun aikaa kuluu, voi yhteyden uudelleen löytäminen olla paljon haastavampaa kuin oli kuvitellutkaan.

 

Vanhempien suhde on lasten koti

Parhaimmillaan parisuhde auttaa jaksamaan kiireistä elämänvaihetta. Toisen kosketus ja seksi toimivat elämäniloa ja nautintoa lisäävinä voimavaroina rankkoina päivinä.

Lapset nauttivat ja kokevat turvallisuutta, kun vanhemmat jakavat toisilleen arkisia hellyydenosoituksia. Vanhempien suhde värittää usein kaikista voimakkaimmin kodin tunneilmapiiriä ja välittää kaikista väkevimmän esimerkin parisuhteesta. On turhaa opettaa lapsille toisten kunnioittamista ja tunteista puhumista, jos itse näyttää toista esimerkkiä. En tarkoita riidatonta suhdetta – tarkoitan suhdetta, jossa toinen kohdataan kumppanina, ei pelkästään lasten toisena vanhempana.

 

Parisuhteen pelastusoperaatio

a) Parisuhteen päivitys

Ehdotukseni parisuhteen huoltoon on mitä yksinkertaisin, tosin usein helpommin sanottu kuin tehty: käykää avoin parisuhteen päivityskeskustelu siitä, mitä teille kuuluu parina tällä hetkellä. Jo ajatus keskustelusta saattaa olla uuvuttava, jopa pelottava, mutta jos ette ole hetkeen puhuneet parisuhteestanne, voivat löydökset olla kullanarvoisia juuri nyt. Usein oletamme, että tiedämme mitä meille kaikista läheisin ihminen ajattelee ja haluaa, mutta elämäntilanteen muuttuessa, mistä tiedämme, että näin on? Onko sinulla sellaisia toiveita tai ajatuksia, joita kumppanisi ei osaa lukea, vaikka kuinka vihjailet ja toivot? Aivan. Useimmilla meistä on.

Mistä sitten aloittaa säikyttämättä tai uuvuttamatta toista heti kättelyssä? Voit aloittaa keskustelun summaamalla tilanteen, jossa elätte. Esimerkiksi näin:

  • Nyt kun meistä on tullut vanhempia, olen miettinyt, mitä meille kuuluu parina.

  • Emme ole nukkuneet kunnolla puoleen vuoteen, mutta minulla on ikävä meitä.

  • Synnytyksestä palautuminen kesti odotettua pidempään, ja mietin, miten seksielämämme sujuu jatkossa.

Te tiedätte kipukohtanne parhaiten, mutta tässä ehdotuksiani keskustelun jatkoksi:

  • Kertokaa, mitä toivotte suhteeltanne tässä elämäntilanteessa, mikä on tällä hetkellä ylipäätään mahdollista? Kaipaatko esimerkiksi kainaloa ja halausta rankan päivän jälkeen? Kaipaatko sen sanoittamista, että olet muutakin kuin äiti tai isä? Vai kaipaatko ensisijaisesti hetkiä, jolloin voitte jutella ilman keskeytyksiä, ja miten sellaista aikaa saataisiin järjestymään?

  • Oletteko tyytyväisiä seksielämäänne? Milloin se on mahdollista ja miten sille järjestetään aikaa ja tilaa? Haluaako jompikumpi enemmän kuin toinen? Mikä on kompromissiratkaisu, johon molemmat ovat tyytyväisiä ja jossa kummankin tarpeet huomioidaan, mutta kenenkään rajoja ei ylitetä?

b) Yhteisen ajan turvaaminen

Yhteinen aika, tai oikeastaan sen puute, nousee usein keskiöön parisuhteen vaalimisesta puhuttaessa. Voi myös olla, että iholla kiinni olevat lapsukaiset täyttävät ja tyhjentävät kaikki tarpeet jakaa ja vastaanottaa hellyyttä. Ajatus siitä, että vielä pitäisi jaksaa helliä puolisoakin, voi olla uuvuttava ja tuntua yhdeltä velvollisuudelta satojen muiden joukossa.

Mistä aikaa voi riipiä lisää?

  • Mitä jos joku kerta jättäisit kotityöt sikseen, kun lapset ovat menneet nukkumaan? Jos söisitte yhdessä iltapalaa tai katsoisitte sylikkäin lempisarjaa? Hyödynnättekö pikkukakkosajan? Entä päiväunet? Ajan hyödyntämisen ei tarvitse tarkoittaa makuuhuoneeseen ryntäämistä, vaan esimerkiksi viinilasin tai jäätelön nauttimista yhdessä tai hartiahieronnan antamista ja saamista.

  • Mitäpä, jos et menisikään yhtä aikaa nukkumaan vauvan kanssa? Tai nousisit, kun vauva on nukahtanut? Tiedän, että väsymys painaa, mutta valvominen esimerkiksi tunti pidempään kerran viikossa tai kahdessa on sekin jotain. Väsyneitä ollaan muutenkin.

  • Uskalla hyödyntää hoitoapua, jos sitä on tarjolla. Niele ylpeytesi, yksin ei tarvitse pärjätä. Siitä harvoin saa edes kiitosta. Jos isovanhemmat asuvat lähellä, mutta heidän kompetenssissa vauvanhoidossa ovat pahoin ruostuneet, mieti, pärjäisivätkö he esimerkiksi aamulla tai päivällä pienen kanssa paremmin kuin illalla? Löytyisikö hoitajaehdokas muusta lähipiiristä tai esimerkiksi MLL:sta? Tai olisiko mahdollista etsiä vakiohoitaja yhdessä toisen perheen kanssa?

Investointeja kyllä, mutta jo muutama tunti yhteistä irtiottoa säännöllisesti riittää. Ja mikä tärkeintä, yhteisestä ajasta ei saa ottaa suorituspaineita. Ei haittaa, vaikka ette yhteisen hetken jälkeen ole kuin vastarakastuneet. Jos juuri maksoitte lastenhoitajalle ja yhteisellä lenkillä ei tule mitään järkevää sanottavaa mieleen, älä hermostu. Jos yhteisellä ajalla tulee riita, antaa tulla. Se oli kytemässä muutenkin. Juuri yhteisten hetkien säännöllisyys vähentää painetta kokea ilotulituksia pitkään odotetulla hetkellä. Lähtökohtaisesti tärkeää on se, että saatte sanoa sanottavanne toiselle ilman pelkoa siitä, että yksivuotias syö samaan aikaan pikkulegoja. Pitämällä kiinni näistä pienistä ja lyhyistäkin hetkistä ette kadota toisianne äiti/isä-maahan. Joku kerta sanottekin toisillenne jotain todella merkityksellistä, mikä vahvistaa teitä.

Tärkeää on myös olla lähekkäin ja koskea, sillä myös aikuiset tarvitsevat lasten lailla ihokontaktia. Lapsiperhearjessa on huomattavasti enemmän tilaa ja aikaa halaamiseen kuin spontaaniin seksiin, mutta arkiset eleet pitävät siltaa yllä tyydyttävään seksielämään, vuorovaikutuslajeista intiimeimpään.

Entä jos puoliso ei halaa eikä kehu? Kokeile sinä ensin.

Kirjoittaja on 38-vuotias seksuaalineuvojaopiskelija, jolla on 4-vuotias lapsi ja vauva, ja jonka perheessä riidellään vastoin kaikkia kultaisia oppeja, mutta pyydetään isoon ääneen ja näyttävästi anteeksi.

Kuva: Justin Groep, Unsplash

Arjenhallintaa ratkaisukeskeisen psykologian keinoin

 

”Miten sinä selvisit meidän kanssa, kun nämä minun ovat sellaisia riiviöitä?” kyselee tytär omaa jaksamistaan tuskaillessaan. Lapset ovat kahden ja puolen vuoden sekä kuuden kuukauden ikäiset.

Tätä tekstiä kirjoittaessani nuorempi lapsenlapsistani potkiskelee sängyssä ja haluaakin nousta ylös, vaikka oletusarvona olivat pitkät unet. ”Ööh, ööh”, sängystä kuuluu. Ääntely kovenee itkuksi. Otan nopeasti vauvan syliin ja siirryn tietokoneen ääreen kirjoittamaan, ennen kuin isoveli kuulee itkun ja herää kesken omia päiväuniaan.

c19f19af-be6e-4a2e-9e49-81c3d5a92ecf1-450x600.jpeg

Arvostan meidän naisten kykyä hallita lapsiperhearkea, ja selviytyä tästä jatkuvasta muutosten tilasta. Ihailen ajattelumme nopeutta, toimintasuunnitelmien muuttamisen kykyä ja päätöksenteon luontevuutta. Meillä on sitkeyttä ja jotain ikiaikaista, alkukantaista luottamusta siihen, että selviämme mistä vain.

Äiti saa jo ”lastensa maidon” välityksellä taidot, joihin työyhteisöissä ihmisiä koulutetaan kalliisti. Näihin lukeutuvat esimerkiksi itsensä kehittämisen aakkoset, kyky sietää epävarmuutta sekä toistuvaa epäonnistumista eli takapakkia. Äiti psykologisena olentona ymmärtää, että tämä on osa elämää: otetaan ensin yksi askel eteen, ja jälleen kaksi taaksepäin. Äiti osaa jalostaa itseään antamalla kiitosta itselleen hienosta selviytymisestä sekä kiitosta myös muille asiaan myötävaikuttaneille osapuolille.

Äitien voimavarat ja taidot kantavat eri elämänalueisiin. Olemme valmiita ja taitavia ymmärtämään muita ja venyttämään pinnaa, auttamaan ja jaksamaan melkein missä asiassa vain. Jokaisen työhön palaavan äidin tulisikin saada ylimääräinen bonus näistä kotona hankituista taidoista.

 

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa arjenhallintaan

Minun selviytymisfilosofiaani kuuluu seuraava positiivinen ajatusmalli: ”Niin kuin päiväsi, niin olkoon voimasi. Jos on huono päivä, saat voimia päivästä selviytymiseen”. Jos ihminen lähtee liikkeelle negatiivisella asenteella, ajatellen esimerkiksi: ”Voi kun on kurja aloitus päivälle, mitähän tästä tulee?”, hän puhuu jo ennakoivasti vaikeuksia itselleen. Tällaisia voimankeräystapoja on melkein yhtä monta kuin meitäkin. Tausta-ajatuksena on aloittaa päivä tankkaamalla itselleen sopivaa tunneravintoa. Siihen ei tarvitse paljon aikaa. Kahvikupistakin voi aloittaa.

 

Einola, puutarha

Einola, puutarha

Miten opin luopumaan murehtimisesta ja huonoista tavoista? Ratkaisukeskeisen psykologian keino on muuttaa kielteinen asia taidoksi, joka pitäisi saavuttaa. Ei puhuta ongelmasta, vaan tavoitteesta. Esimerkiksi kynsien pureskelu on ärsyttävä tapa, jonka seurauksena sormenpäät ovat hirveän näköiset. Se pitäisi vain lopettaa, mutta vaikka ihminen on yrittänyt monta kertaa, se ei auta. Mikä on se kyky, jota tarvitaan onnistumiseen? Se on kyky pitää huolta kynsistään.

Joskus auttaa ajatusten tyhjentäminen.  Oma tekniikkani on ”Nupit kaakkoon” -menetelmä.  Silloin tulee tunne, että nyt pitää tehdä, mitä haluaa – jotain nopeaa ja rajua. Saatan esimerkiksi vain istua autoon ja lähteä ajamaan. Käännän radion volyymin niin isolle kuin korvani sietävät ja ajan laulaen mukana, taputellen rytmiä ohjauspyörää puristaen.

 

”Niin kuin päiväsi, niin olkoon voimasi. Jos on huono päivä, saat voimia päivästä selviytymiseen”

Näin miettii nelinkertainen isoäiti, Grandma in Business, Tarja. Olen myös ratkaisukeskeisen psykoterapian opiskelija. Tiistaina 5.6.2018 tarjosin mibiläisille arjen ja oman jaksamisen hallintaa käsittelevän voimaantumistyöpajan ratkaisukeskeisen psykologian viitekehyksessä. MiB Morning club -tilaisuus järjestettiin Espoossa.

Nykyisten opintojen lisäksi minulla on myös kasvatustieteiden maisterin tutkinto sekä kokemusta laitosjohtajana ja erilaisissa opetustehtävissä. Minulla on myös takanani kahdeksan vuoden expat-oleskelu Tanskassa. Suuri rakkauteni ovat kukat ja kauneus, käsillä tekeminen ja juhlien järjestäminen.

 

Kirjoittaja: Tarja Saarela-Sormunen

Tarja Saarela-Sormunen tarjoaa terapiaa Einolassa.

FB: Psykoterapeuttista keskustelua

FB: Visit Einola