MiBin perhevapaamalli pähkinänkuoressa


MiBin mallissa perhevapaat jakautuvat tasan, kummallekin vanhemmalle oma yhdeksän kuukauden kiintiö, jota ei voi luovuttaa toiselle vanhemmalle. Jos perhevapaauudistus on toteutettava kustannusneutraalisti, on lasten kotihoidon tuesta luovuttava. Oikeus hoitovapaaseen lapsen 3-vuotispäivään saakka on kuitenkin jatkossakin turvattava lailla. Äidille on erikseen oma kahden viikon raskausvapaa. Korvaustaso on kummallakin vanhemmalla sama. Ensimmäiset neljä kuukautta 90 % korvaustasolla ja seuraavat viisi kuukautta 70 % korvaustasolla. Lapsi on noin puolentoista vuoden ikäinen kun ansiosidonnaiset vapaat päätyvät, mikäli ne pidetään kokopäiväisinä ja kaikilta osin. Vapaita on voitava pitää joustavasti aina lapsen kouluikään saakka. Lisäksi perheystävälliset käytännöt tulee kirjata työpaikkojen tasa-arvo-ohjelmaan. Samoin uudistuksen yhteydessä tulee lisätä resursseja varhaiskasvatukseen, ja etenkin pienten lasten hoidon osalta. Järjestelmän rahoitus säilyy ennallaan: työnantajat 68%, työntekijät 27% ja valtio 5%. MiB ry:n malli on toteutettu niissä raameissa, mitä uudistukselle politiikkaohjeissa annettiin vuonna 2017.

Tutustu syvemmin MiBin perhevapaamalliin.

Usein kysyttyjä kysymyksiä MiBin perhevapaamallista

Eikö perheillä tulisi säilyä valinnanvapaus? Pakko ei lisää kenenkään hyvinvointia.

Miten MiBin malli poikkeaa esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen esittämästä 6+6+6 -perhevapaamallista?

Eikö kyse ole pitkälti juurtuneista asenteista ja kulttuurista? Eikö pitäisi pikemminkin tähdätä muuttamaan suomalaisten asenteita perheeseen ja lapsiin?

Ei korvamerkityt vapaat saa isiä jäämään kotiin.

Miten yhden vanhemman perheet tai sateenkaariperheet?

Perhevapaauudistus ei riitä. Eikö MiB pyri muuttamaan mitään muuta?

Eikö kotihoidontuen lakkauttaminen ole eriarvoistavaa mahdollistaessaan lasten pidemmän kotihoidon lähinnä varakkaammille perheille?

Mitä jos äiti käyttää 9 kuukautta mutta isä ei käyttäisi omaansa lainkaan. Eikö tämä ole epätasa-arvoista: toiset saavat enemmän tukea kuin toiset? Miksi ei voi vain antaa äidin käyttää kaikkia perhevapaita?

K: Eikö perheillä tulisi säilyä valinnanvapaus? Pakko ei lisää kenenkään hyvinvointia.

V: MiBin mallin perusajatus on joustavuus. Omaa kiintiötään voi käyttää myös osa-aikaisesti ja hoitovapaata saa siihen asti kun lapsi on 3-vuotias – ihan kuten nykyisinkin, mutta nimenomaan niin että voi itse valita onko samalla esimerkiksi töissä vai ei. Perheet tekevät tietenkin omat valintansa. Kyse on siitä, miten tukimalli rakennetaan. Nykyinen tukijärjestelmä on johtanut siihen että äidit käyttävät yli 90 prosenttia perhevapaista, ja tätä tilannetta MiB haluaa muuttaa. Myös lapsella on oikeus molempien vanhempiensa hoivaan. MiBin mallissa tämä toteutuisi, kun molemmat vanhemmat käyttäisivät vanhempainvapaita.

K: Miten MiBin malli poikkeaa esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen esittämästä 6+6+6 -perhevapaamallista ?

V: 6+6+6 -mallissa on yksi 6 kuukauden jakso yhdelle vanhemmalle, yksi 6 kuukauden jakso toiselle ja viimeisen 6 kuukauden osan voi jakaa tai päättää kumpi haluaa käyttää. Tällaisenaan 6+6+6 -malli on oikeastaan 9+9 -mallin välivaihe. Lopullinen toivottu tulos on MiBin esittämä 9+9 -malli, jossa molemmat vanhemmat käyttävät saman määrän vapaita. Vapaasti jaettavaa jaksoa ei siis enää 9+9 -mallissa ole. Yksinkertaisesti syynä se, että vapaasti jaetut osuudet päätyvät nykymallissakin lähes aina äidin pitämiksi.

K: Eikö kyse ole pitkälti juurtuneista asenteista ja kulttuurista? Eikö pitäisi pikemminkin tähdätä muuttamaan suomalaisten asenteita perheeseen ja lapsiin?

V: Kyllä. Yksi suuri syy miksi isät eivät pidä vapaita löytyy asenteista. MiBin malli pyrkii vaikuttamaan myös tähän ajaen asennemuutosta suomalaiseen yhteiskuntaan.  Aina kun perhevapaissa on nostettu isän kiintiötä, niin aina isät ovat niitä myös enemmän pitäneet. Tämä on huomattu pohjoismaissa: esimerkiksi Islannin 3+3+3 mallin myötä isien perhevapaiden käyttö harppasi aimo askeleen. Kiintiöimällä vanhempainvapaita yhteiskunta antaa tukensa sille, että vanhemmuus on sekä äitien että isien asia. Miesten olisi nykyistä helpompi ottaa vapaalle jääminen puheeksi työpaikallaan.

K: Ei korvamerkityt vapaat saa isiä jäämään kotiin.

V: Kansainväliset esimerkit antavat vahvan näytön siitä, että isille kiintiöidyn perhevapaaosuuden kasvattaminen on tehokas keino jakaa hoivavastuuta. Myös isät ja isien työnantajat mieltävät yleensä omiksi vapaiksi vain heille korvamerkityt vapaat. Siksi uskomme että isälle korvamerkityn perhevapaaosuuden kasvattaminen myös saisi isiä käyttämään enemmän perhevapaita. Islannin lisäksi tämän on todettu toimivan myös Norjassa, jossa miesten vanhempainvapaan käyttö nousi parista prosentista noin 80 prosenttiin isistä isäkiintiön myötä vuosituhannen vaihteessa.

K: Miten yhden vanhemman perheet tai sateenkaariperheet?

V: Yhden vanhemman perheissä yksi vanhempi voisi käyttää molemmat kiintiöt. Sateenkaariperheissa etuudet voidaan jakaa 50/50 kuten molempien vanhempien kesken

K: Perhevapaauudistus ei riitä. Eikö MiB pyri muuttamaan mitään muuta?

V: Ehdottomasti tarvitaan myös panostuksia laadukkaaseen ja perheille saatavilla olevaan varhaiskasvatukseen sekä perheystävällisempään työelämään. Nämä ovat MiBin vaikuttamistyön keskeisimpiä tavoitteita: MiB ajaa perhevapaauudistuksen ohella laadukasta varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksen laatuun tulee panostaa samalla, kun perhevapaita uudistetaan. Varhaiskasvatuksen tulee olla sellaista, että vanhemmat voivat turvallisin mielin osallistua työelämään. Tämä tarkoittaa mm. nykyistä pienempiä ryhmäkokoja ja suurempaa henkilöstömitoitusta.

K: Eikö kotihoidontuen lakkauttaminen ole eriarvoistavaa mahdollistaessaan lasten pidemmän kotihoidon lähinnä varakkaammille perheille?

V: Kotihoidontukea käyttävät pääosin vain äidit, joten pitkät hoitovapaat heikentävät naisten työllisyyttä, ura- ja palkkakehitystä ja lopulta myös tulevaa eläkettä. Emme halua suosia järjestelyjä jotka johtavat tai edesauttavat naisen heikompaa työmarkkina-asemaa. Ilman puuttumista lasten kotihoidontukeen emme voi lisätä tasa-arvoa.

K: Mitä jos äiti käyttää 9 kuukautta mutta isä ei käyttäisi omaansa lainkaan. Eikö tämä ole epätasa-arvoista: toiset saavat enemmän tukea kuin toiset? Miksi ei voi vain antaa äidin käyttää kaikkia perhevapaita?

V: Määräaikaiset työsuhteet ja sijaisuudet keskittyvät naisvaltaisille aloille ja naisten työsuhteisiin. Pitkät perhevapaat vaikuttavat naisten eläkekertymään ja palkkakehitykseen. Raskaussyrjintä rehottaa edelleen työmarkkinoilla. Haluamme vaikuttaa näihin asioihin.

Kun perhevapaat ovat kasaantuneet äideille, naisten asema työelämässä on monella tapaa eriarvoinen miehiin verrattuna. Tämä epätasa-arvo taas johtaa siihen, että miehet ansaitsevat enemmän, etenevät urallaan nopeammin, ja saattaa tuntua siltä, että heidän olisi mahdotonta jäädä perhevapaille. Ja tämä taas johtaa siihen, että naiset pitävät valtaosan perhevapaista. Ja ketju jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Muutosta pitää saada aikaan, noidankehä pitää murtaa.

Isilläkin olisi hyvä olla nykyistä paremmat edellytykset viettää merkityksellistä perheaikaa lasten kanssa. Isät kokevat vain korvamerkityt vapaat heille kuuluviksi ja käyttävät tällä hetkellä lähinnä heille korvamerkittyjä, jos niitäkään. Myös työnantajat näkevät isille kuuluviksi vain heille suoraan korvamerkityt vapaat. Lapset tuovat valtavasti iloa elämään, joten annetaan myös isille tasavertainen mahdollisuus viettää aikaa heidän kanssaan.