Imetys ja töihinpaluu 

MiBin töihinpaluu-teemakuukauden toivepostaus, olkaapa hyvät! Juttua varten pyydettiin kommentteja MiB Vapaalla -Facebook-ryhmän jäseniltä ja kaikki jutun kommentit ovat tästä lähteestä - nöyrimmät kiitokset kokemusten jakamisesta ihanille mib-äideille!

Tunnustan, olen itse work’n pump -äiti. Kohdallani imetyksen jatkaminen töihin paluun jälkeen oli itsestäänselvyys, jota en sen kummemmin jäänyt edes pohtimaan. Tämän itsestäänselvyyden tiellä eivät seisoneet myöskään minkäänmoiset esteet, kuten vaikkapa vuorotyöt, matkatyöt, imetysnegatiiviset työpaikkakulttuurit tai perheen ja lähipiirin paheksunnat. Itse pääsin siis helpolla, mutta kuten oheisista mibiläisten kommenteista voi huomata, työssäkäynnin ja imetyksen yhdistäminen ei ole aina helppoa – vaikkakin monet imetystä helpottavat käytännöt olisi suhteellisen helppoa työnantajan mahdollistaa. Useat mib-äideistä kertoivat imetyksen ja työhönpaluun kuitenkin onnistuneen hienosti ja sillä olleen myös työhönpaluuta helpottanut rooli. 

”Palasin kokopäivätöihin, kun lapsi oli 12 kk, imetin aamuisin, iltaisin ja öisin vielä vuoden. Imetys ei millään tavalla vaikuttanut työntekoon tai vaatinut mitään erityisjärjestelyitä. Välillä oli aamuisin kyllä vähän hankala meikata, kun piti imettää samaan aikaan.

”Lapsi oli 7 kk, kun menin töihin. Pumppasin töissä, se oli tosin haastavaa, kun työhuoneeseen saattoi kuka vaan kävellä kesken kaiken sisään, vaikka oven laittoi lukkoon. Salasin pumppaamisen työpaikalla, koska nolotti aukoa paitaa työhuoneessa ja pelkäsin miesten rasvaisia vitsejä, jos olisivat kuulleet asiasta. Jatkoin imetystä hampaat irvessä, koska ajattelin että 1-vuotisuositukseen on pakko päästä.”

Pari sanaa imetyssuosituksista

Suomessa vauvaa suositellaan täysimetettävän hänen elämänsä ensimmäiset 4-6 kuukautta ja tämän jälkeen kiinteiden syömisen ohella ainakin 1-vuotiaaksi asti, tai pidempäänkin. Imetyksen tuki ry suosittaa myös, että imetystä jatkettaisiin töihinpaluun jälkeen. Tätä suositusta puoltavat paitsi imetyksen äidin ja lapsen terveyttä edistävät vaikutukset, myös kansanterveydelliset syyt: lasten vähäisempi sairastaminen vähentää myös aikuisten työssäpoissaoloja.

Imetyksen tuki ry:n mukaan suomalaisista 1-vuotiaista taaperoista imetetään vielä kolmannesta. Noin kolmannes kaikista 1-vuotiaista on puolestaan päivähoidon parissa. Ainakin tilastojen valossa on siis pääteltävissä, että work’n pump - tai work’n feed -äitejä löytyy ihan varteenotettava määrä.

”Lapseni oli töihinpaluuni kohdalla 11 kuukautta ja imetyksen jatkaminen oli minulle sekä itsestäänselvää että tietoinen valinta. En ole työpaikalla puhunut imetyksen jatkamisesta, sillä olen IT-puolella töissä ja työkaverini ovat pääasiassa miehiä. En ole kokenut missään vaiheessa tarvetta korostaa olevani nainen, ja imetys osaltaan kuitenkin jollain tavalla tekee sitä. Se on osaltaan siunaus ja osaltaan velvollisuus, joka vain naisille on annettu. En ole kuitenkaan tahallani salannut mitään, mutta kyllä sen rintapumpun kanssa olen mennyt kyllä salaa vessaan. En ole ehkä halunnut, että työkaverini joutuisivat ajattelemaan minua tissit kourassa vessassa.”

Lainsäädäntö imettäjien apuna

Useissa maissa on otettu käyttöön erilaisia imetystä helpottavia käytänteitä, joilla voi olla myös lainsuoja. Esimerkiksi Saksassa vanhempainvapaalta palaavat äidit voivat lain mukaan imettää kahdeksantuntisen työpäivän puitteissa yhden kokonaisen tunnin. Iso-Britanniassa ja Alankomaissa työnantajan on tarjottava äidille työpaikalta sopiva imetys- ja pumppauspaikka, säilytyspaikka maidolle sekä tarvittava määrä lepotaukoja, jotta maidontuotanto pysyy yllä. Huomioitava tosin on, että useissa maissa nämä käytänteet ovat saaneet alkunsa huomiosta, että äidit eivät imetä suositusten mukaisesti ja näin on syntynyt tarve ohjata äitejä imettämään enemmän. Ohjeistavat käytänteet kertovat siis yhtä paljon toiveista äitien käyttäytymisen suhteen kuin itse todellisesta käytöksestä. 

”Ensimmäinen lapsi oli 8kk, kun palasin töihin. Töissä pumppasin maitoa 1-2 kertaa päivässä siihen asti, kun lapsi oli 12 kk. Pumppaaminen onnistui töiden lomassa omassa työhuoneessa. Maitojen käsittelyä varten oli työnantajan puolesta mikro (oma mikrosteriloija) ja jääkaappi (oma pieni termos, jossa maidot kulkivat kotiin). Iso merkitys oli työnantajan asenteella ja mahdollistavilla käytännöillä (oma työhuone, tilat maidon säilytykseen ja pumpun käsittelyyn) ja ennen kaikkea mahdollisuus varata tarpeen mukaan aikaa pumppaamiselle.”

Myös Suomessa on herätty tarpeeseen ohjata imetystä lainsäädännön avulla. THL:n Kansallisessa imetyksen edistämisen toimintaohjelmassa vuosille 2018-2022 rohkaistaan Suomea ratifioimaan Kansainvälisen työjärjestö ILO:n Äitiyssuojelusopimus. Tämä sopimus muun muassa määrittelee äitien oikeuden palkallisiin imetys- ja/tai maidonpumppaustaukoihin työpaikoilla, turvaa äitien oikeuden imettää julkisilla paikoilla (julki-imetys on tällä hetkellä turvattu lailla esimerkiksi Australiassa, Filippiineillä, Taiwanissa, Iso-Britanniassa ja osassa Yhdysvaltoja) sekä pyrkii edistämään imetysmyönteisyyttä yhteiskunnassa erilaisin keinoin, kuten esimerkiksi lisäämällä opetusta imetyksen hyödyistä koulussa.

”Mä palasin töihin, kun vauvani oli 6,5 kk. Mulla onneksi työnantaja ymmärsi halun imettää työn ohella ja suostui erityisjärjestelyihin. Nää toimi mulla: tein kaksi päivää viikosta etänä töitä kotitoimistosta käsin. Lisäksi ensimmäiset viikot käytin kesälomatunteja siihen, että tein toimistopäivät vähän lyhyempänä. Lisäksi toimistossa sitten pumppasin vähintään 2 x. Lisäksi pumppasin usein kotona joko aamulla tai illalla. Työnantajani on ulkomaalainen ja heillä on lainsäädännössä se, että töihin palaava äiti saa joko imettää tai pumpata työpäivän aikana. Eli sitä kautta imetysmyönteinen kulttuuri olemassa. Ja toisaalta myös etätyö on suosiossa, eli sitäkin tuettiin mieluusti. Lapseni on nyt reilun vuoden ja imetän edelleen.”

”Palasin töihin osa-aikaisesti vauvan ollessa 7 kk. Merkittävin edesauttanut seikka itselläni on se, että (yrittäjänä) voin tehdä töitä joustavasti missä ja milloin vaan. Jos olisin työpaikassa, jossa ei ole etä- /osatyömahdollisuutta, uskoisin että töihin paluussa olisi mennyt paljon kauemmin.”

Muutama käytännön vinkki

Töihinpaluun ja imetyksen yhdistämistä suunniteltaessa merkittävimmäksi huomioitavaksi seikaksi nousee se, minkä ikäinen lapsi on silloin, kun äiti palaa töihin. Täysimetykseltä kiinteiden pariin vasta opettelevan vauvan äidin palatessa töihin on ihan eri tavalla huomioitava lapsen ravinnonsaanti ja toisaalta äidin mahdollisuudet pumpata tai imettää myös työpäivän aikana, jotta maidontuotanto säilyy.

Jo kiinteitä syövän vanhemman lapsen äidille, jonka maidontuotanto on jo tasaantunut ja rinnat eivät näin ollen poksahda työpäivän aikana ilman pumppausta, merkittävämmäksi kysymykseksi nousee imetyksen sopiva rytmitys. Esimerkiksi yöimetys voi hyvinkin auttaa pitämään yllä maidontuotantoa, mutta toisaalta lapsen yökukkuminen tissillä saattaa vetää äidin melkoiseen väsymyshorkkaan ja tehdä työnteosta silkkaa tervanjuontia. Käytännön neuvoja jokaisen henkilökohtaiseen tilanteeseen voi kysyä esimerkiksi Imetyksen tuki ry:n imetystukipuhelimesta, chatista tai FB-keskusteluryhmästä. Linkit näihin löytyvät täältä.

Mibin äitien kommenteista tuli esille myös työpaikan ilmeisen tai oletetun asennekulttuurin vaikutus imettämiseen. Saako työpaikalla pumpata? Paljonko pumppaamiseen saa käyttää aikaa? Missä se tulisi tehdä? Mitä muut tästä ajattelevat tai tähän suhtautuvat? Jotkut äideistä mainitsivat imettämiseen liittyvän erityyppisiä häpeän tunteita ja tunsivat, että asia oli paras salata työpaikalla. Osa koki, ettei imetykselle tai maidon pumppaamiselle näyttänyt olevan – mentaalista tai konkreettistakaan – tilaa työpaikalla. Osalle puolestaan tähän käytetty aika aiheutti päänvaivaa: olisiko se taukoaikaa, lounasaikaa, työaikaa vai omaa aikaa? Kaikilla työpaikoilla ei ole helppo puhua imetyksestä ja pallo onkin sopivaa heittää erityisesti työnantajien suunnalle. 

”En tunne ketään toista, joka olisi työpaikalla pumppaillut säännöllisesti, joten vertaistukea ei lähipiirissä ollut tarjolla. Kysyin myös liitolta, miten työnantajat yleensä suhtautuvat pumppauksen ajankäyttöön, mutta sieltä tuli vastauksena vain jotain ympäripyöreää siitä, että yleensä äidit eivät pumppaile töissä, kun vanhempainlomat ovat niin pitkiä ja muuta vastaavaa. Liiton vastaus oli siis ihan imetysmyönteinen, mutta ei vastannut kysymykseeni, sillä ilmeisesti käytäntöä imetyksen ja työn yhdistämisestä ei juuri ole. Päädyin tämän vastauksen jälkeen vain sumplimaan itse omat työaikani ja olemaan sekoittamatta pomoani asiaan.”

”Menin töihin kun lapsi oli noin 7,5 kk. Elin tuolloin pienessä imetyskuplassa ja otin itselleni imetyksestä ns. kunniatehtävän, jonka toteuttaminen vaati lypsylehmänä toimimista ja kylmäketjun hallintaa. Pumppasin työpäivinä kaksi kertaa päivässä. Pienellä käsipumpulla nitkutin menemään työpaikan vessassa ja säilöin lypsyhetken tuotokset purtiloihin, jotka sitten jemmasin Marimekon pussukkaan, jota säilöin työpaikan jääkaapissa. Pussukka oli silkasta häveliäisyydestä, sillä tuntui vähän omituiselta pitää omaa maitoa yleisessä jääkaapissa. Työnantajaltani en varsinaisesti kysellyt lupia työajan käyttöön navettahommiin, vaan omaa harkintaa käyttäen sitten tasapainoilin työajan ja oman ajan käytön välillä. Aikaa vessan maitotyttönä toimimiseen meni kuitenkin noin 15 min / kerta, eli päivässä jo itse asiassa aika merkittävä määrä aikaa. Onneksi olen hyvin joustavissa asiantuntijatöissä, joissa työn tuotos ratkaisee enemmän kuin töissä istuttu aika.”

MiBin äidit mainitsivat imetyksen ja työn yhdistämistä auttaneen työnantajan mahdollistamat työaikajärjestelyt, kuten joustava työaika, mahdollisuus lyhyeen työviikkoon tai lyhennettyihin työpäiviin sekä etätyömahdollisuus. Imetysmyönteisten käytänteiden lisääminen myös suomalaisilla työpaikoilla olisi monella tasolla valtavan merkityksellinen askel kohti perheystävällisempiä työpaikkoja. Imettäminen ei ole koskaan vain perheen sisäinen kysymys, vaan sillä on merkitystä myös yhteiskunnallisella tasolla - riippumatta siitä, kuinka kukin yksilö imetykseen suhtautuu tai sen järjestää.

Ohjeet imettäjälle

  1. Uskalla puhua asiasta. Työpaikalla, toisten äitien kesken, perhepiirissä, verkkoyhteisöissä, neuvolassa, jne. Etsi toimivia käytänteitä, kokeile ja jaa. 

  2. Luota itseesi. Work like a mum!

Ohjeet työnantajalle

  1. Uskalla puhua asiasta. Ei vain perhevapailta palaavan työntekijän kanssa, vaan ihan jo työpaikan arjessa. 

  2. Ole aktiivisesti mukana luomassa imetysmyönteistä organisaatiokulttuuria työpaikalla: kaikki voittavat! Imetystä helpottavat käytänteet ovat lopulta helposti järjestettävissä (esim. rauhallinen, lukollinen tila ja jääkaappiin lokero maidoille) ja työpaikan asennekulttuuriin voi jokainen vaikuttaa omalla käytöksellään ja esimerkillään.


Ja loppuun vielä disclaimeri: tämä ei ole kannanotto sen puolesta, että kaikkien äitien pitäisi imettää töihinpaluun jälkeen. Kaikkien tai kenenkään ei pidä yhtään mitään, vaan juuri tuollaisena imettäjänä olet just hyvä! Ensinnäkään, imetys ei ole aina valinta ja joskus se ei onnistu, vaikka niin toivoisikin. Toisekseen, imetys on valinta - sekä silloin, kun päätetään imettää että silloin, kun päätetään olla imettämättä. Kummatkin valinnat ovat ihan yhtä hyviä.

web_01a5541-kopio.jpg

Ronja Iso-Heiko

Kirjoittaja, Ronja Iso-Heiko , on kahden lapsen äiti, MiB-aktiivi, piilo-osaajat-aktiivi, tuore teologian maisterisnainen , hauturi ja innokas sisällöntuottaja . Parasta tällä hetkellä: työmatkapyöräily.