Hiilijalanjälki käsitteenä alkaa olla usealla jo melko tuttu, mutta mikä on henkilökohtainen hiilibudjetti ja miten siitä voisi tulla arjen työkalu ilmastonmuutoksen hillinnässä? Tähän aiheeseen paneuduttiin marraskuussa, jolloin MiB Helsinki kävi Useless Companyn vieraana. Aiheeseen johdattaa yrityksen toimitusjohtaja Maija Leino.
Tavoite 2050
Henkilökohtainen hiilibudjetti tarkoittaa meidän jäljellä olevan globaalin hiilibudjetin pilkkomista reilusti kaikkien ihmisten kesken. Eli kuinka paljon me yksilöinä voimme vielä aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä, jos haluamme rajoittaa lämpenemisen 1,5 asteeseen. Ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi Pariisin sopimuksen mukaisesti 1,5 asteeseen, hiilijalanjälkemme tulee vuonna 2030 olla 2.5 tCO2e, eli vajaa neljännes nykyisestä. Vuoteen 2050 mennessä sen pitäisi olla enää kymmenes nykyisestä.
On eittämättä selvää, että oman hiilijalanjäljen pienentäminen kymmenekseen tuntuu mahdottoman pieneltä budjetilta. Henkilökohtainen hiilibudjetti voisi toimia työkaluna, joka auttaa meitä arvioimaan omaa elintapaamme nyt ja tulevaisuudessa: mihin meillä on varaa, mitä asioita varten haluamme säästää? Kun pitkän aikavälin tavoite pilkotaan lyhyelle aikavälille ja aletaan hommiin nyt heti, tavoite alkaa näyttää ihan mahdolliselta saavuttaa!
Isoja ja pieniä tekoja arjessa
Suomalaisen elämäntavan hiilijalanjälki koostuu seuraavista: Ravitsemus (17%), Asuminen (24%), Liikkuminen (27%), Kulutushyödykkeet (12%) ja Vapaa-aika ja palvelut (20%). Jokaisen osan vaikutus kokonaisuuteen voidaan arvioida kertomalla kokonaiskulutusmäärä (€) sen päästöintensiteetillä (kgCO2e/€), eli kokonaisuuteen vaikuttaa niin määrä kuin laatu tai tehokkuus. Tarjoamalla kuluttajille personoitua tietoa siitä, mitkä kulutuskohteet juuri hänen kohdallaan aiheuttavat suurimman hiilijalanjäljen, voidaan hiilijalanjälkeä pienentää mahdollisimman tehokkaasti, kun keskitytään olennaiseen.
Kulutusta voi joko absoluuttisesti vähentää: vähemmän ajokilometrejä etätöitä lisäämässä tai kävelemällä lyhyet matkat, jotka ennen on kuljettu autolla. Ehkä jättää ostamatta uusi mekko pikkujoulukauteen, kun kaapista löytyy jo monta hyvää vaihtoehtoa? Tai sitten voi vaihtaa hiili-intensiivisen tuotteen parempaan, esim. possunsuikaleet nyhtökauraan. Joissain kohdissa vaaditaan ehkä myös investointeja omaan arkeen kuten uuteen pyörään tai ilmalämpöpumppuun ja ne voi rahoittaa turhaa kulutusta vähentämällä, mielellään vielä vaikka niin, että karsii sitä kaikista hiili-intensiivisintä osaa.
Tilaisuudessa keskustelua herätti mm. vuoden 2050 tiukka päästövähennystavoite ja mahdollisuudet sen saavuttamiseen, yksityisautoilun päästöt eli mikä nykyisellään olisi hiilijalanjäljen näkökulmasta paras tapa liikkua, jos autoa kuitenkin tarvitsee ja lomamatkailun päästöt. Vaikka tietoa kulutuksen hiilijalanjäljestä on saatavilla jo jonkin verran, tarvitaan sitä yhä pureskellummassa muodossa ja oikeassa yhteydessä, jotta sen pohjalta on helpompi toimia. Tällä matkalla myös Useless Company on.
Kirjoittaja Maija Leino on Useless Companyn perustaja ja toimitusjohtaja. Ennen UseLessia Maija työskenteli tutkijana elinkaarimallinnuksen parissa LUT-yliopistossa.
Useless Company on vuonna 2018 perustettu ympäristöalan start-up. Yritys rakentaa tuotteita, jotka auttavat kuluttajia pienentämään hiilijalanjälkeään, ennen kaikkea kulutusta vähentämällä. Use less useless things! Lisäksi yritys tekee hiilijalanjälkilaskentaa yritysasiakkaille.
Lue lisää tapahtuman aiheena olleesta hiilibudjetista sekä hiilijalanjälkien laskennasta.
Kuva: Unsplash
