Voiko vaativa infrarakentaminen, reissutyö ja äitiys kulkea samaa rataa? Oma tarinani osoittaa, että kyllä voi, kun löytyy suunnitelmallisuutta, joustavuutta ja ripaus rohkeutta.
Matkani infra-alalle
Lukioaikana pelasin jääkiekkoa, ja eräs joukkuekaverini opiskeli rakennustekniikkaa. Hänen kauttaan innostuin itsekin alasta, koska se vaikutti monipuoliselta ja tarjosi hyvät työllistymismahdollisuudet.
Jo Oulun ammattikorkeakouluun hakiessani tiesin suuntautuvani yhdyskuntatekniikkaan ja ajatukseni opiskeluvaiheessa oli työllistyä suunnittelun pariin. Rakennusinsinööriksi valmistuttuani sain kuitenkin töitä urakoinnin puolelta ja täällä olen nyt viihtynyt kymmenisen vuotta.
Työ toi Tampereelle
Työskentelen projekti-insinöörinä Kreatella ratarakentamisen yksikössä. Tällä hetkellä vastaan laadusta Tampereen henkilöratapiha-allianssilla radanrakentamisen lohkolla. Työpäiväni koostuvat palavereista, laadunhallinnasta ja projektinhallinnan tehtävistä ja välillä myös yksikön toimintaa tukevista kehitystöistä kuten sertifikaattien ylläpidosta ja toimintajärjestelmän kehittämisestä.
Pidän siitä, että työpäivät ovat vaihtelevia ja työssä pääsee kehittämään jatkuvasti omaa osaamistaan. Meillä on täällä hyvä yhteishenki, joka on iso plussa myös viihtyvyyden kannalta.
Haasteita tuo rakennusalan laaja-alaisuus. Eri tekniikkalajien, kuten sähköradan, turvalaitetekniikan ja päällysrakenteen rakentamisen, yhteensovittaminen vaatii tarkkaa suunnittelua ja ymmärrystä, jotta aikataulut ja laatu pysyvät hallinnassa.
Jokainen rakennusprojekti infrapuolella on ainutlaatuinen, eikä kahta samanlaista työmaata ole. Valmistumiseni jälkeen ensimmäinen työmaani sijaitsi Oulun lähettyvillä Kempeleessä, jossa kunnostimme henkilöratapihan. Tämän työmaan kautta ajauduin erilaisiin ratarakentamisen projekteihin, jotka ovat sijoittuneet maantieteellisesti aina Pellosta Helsinkiin saakka. Työmaani ovat olleet hyvin erilaisia ja suuruusluokaltaan vaihtelevan kokoisia sijoittuen kuitenkin kaikki rataympäristöön.
Reissutyö ja perhe-elämä on palapeli, joka toimii
Asun Oulussa ja tämänhetkinen työmaani sijaitsee Tampereella. 3- ja 7-vuotiaat poikani ovat pienestä pitäen tottuneet siihen, että äiti on välillä poissa kotoa. Se on opettanut arvostamaan yhteistä aikaamme entistä enemmän.
Reissussa pyrin löytämään hetkiä myös itseäni miellyttäville asioille, joten työpäivän jälkeen suuntaan lenkkeilemään ja katselemaan Tampereen seutuja tai menen kuntosalille. Kun olen kotona lasteni kanssa, vietämme aikaa enemmän lasten ehdoilla ja heille mieluisan tekemisen parissa.
Reissutyön tekeminen perheellisenä vaatii aikatauluttamista, jotta homma pyörii. Meillä on lasten isän kanssa sovitut järjestelyt lasten hoitamisesta ja työnkuvani on muotoutunut sellaiseksi, että reissutyö ei ole jatkuvaa. Tämä on mahdollistanut tasapainon työn ja perheen välillä siitäkin huolimatta, että tukiverkostoja ei ole ollut hirveästi apuna.
Vanhemmuus opettaa myös työelämässä
Työn ja vanhemmuuden yhdistäminen on jatkuvaa tasapainon hakemista. Vaikka olen aina pitänyt työstäni, vanhemmuuden myötä lapset ovat antaneet aivan uuden merkityksen omalle elämälle.
Lapset ovat opettaneet erityisesti sen, että kaikki ei pyöri itseni ympärillä. Muiden huomioon ottaminen on tärkeää myös työelämässä, jotta saavutetaan paras mahdollinen lopputulos. Vanhemmuus on opettanut myös aikatauluttamisen, ennakoimisen ja suunnitelmallisuuden tärkeyttä, ja ne ovat työelämässäkin hyödyllisiä taitoja. Sanoisin myös kärsivällisyyteni ottaneen melko huimia harppauksia vanhemmuuden myötä.
Ajan rajallisuuden ymmärtäminen on korostunut. Kun olen töissä, pyrin keskittymään siihen täysillä, jotta olen valmis olemaan läsnä lapsille heidät päiväkodista haettuani. Vuorokaudessa on rajattu määrä tunteja ja lapset vain hetken pieniä, joten haluan myös viettää heidän kanssaan mahdollisimman paljon aikaa.
Rohkeasti rakentamaan
Aika näyttää, mihin urapolkuni vie lasten kasvaessa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseeni ja mahdollisuuksiin edetä uralla niin halutessani. Kymmenisen vuotta alalla olleena olen huomannut naisia tulevan yhä enemmän, ja täällä kyllä pärjää jokainen sukupuolesta riippumatta.
Jos rakennusala kiinnostaa, uskalla tarttua tilaisuuteen! Rakennustyömaat harvoin sijaitsevat omalla paikkakunnalla, joten reissutyö on hyvä huomioida. Äitiys infrarakentamisen ytimessä tarjoaa paljon, ja kannustan muitakin äitejä hakeutumaan alalle. Rohkeasti siis rakentamaan!
Kirjoittaja: Miia Kääntö
Miia Kääntö työskentelee projekti-insinöörinä Kreatella ratarakentamisen yksikössä. Hänellä on yli kymmenen vuoden kokemus infra-alalta ja tällä hetkellä hän toimii laatuvastaavana Tampereen henkilöratapiha-allianssilla. Kahden leikki-ikäisen lapsen äitinä Miia tasapainottaa arkea reissutyön ja perhe-elämän välillä kannustaen muitakin äitejä rohkeasti mukaan rakentamisen maailmaan. Kuvassa hän on käymässä Kruunuvuorensillan työmaalla, jossa Kreate on mukana rakentamassa Suomen pisintä ja korkeinta siltaa.
Mothers in Business on järjestö äideille, jotka ovat kiinnostuneita urastaan. MiBin tavoitteena on tasa-arvoinen ja perheystävällinen työelämä. Järjestämme vuosittain satoja tapahtumia, jotka kehittävät ammatillista osaamista ja lisäävät hyvinvointia. Yli neljän tuhannen MiB-äidin joukko takaa vertaistuen ja arvokkaiden verkostojen kasvamisen. Liity jo tänään - rakkaudesta uraan ja perheeseen.
