Kuulostaako verkostoituminen muodolliselta ja työläältä? Linkkari-hypetystä, hissipuheita ja verkostoitumistapahtumia. Moni äiti huokaisee jo nyt: ei aikaa, ei energiaa, eikä ehkä edes luontevaa paikkaa, jossa tutustua, kuulla uratarinoista ja esitellä omaa osaamista. Maahanmuuttajataustaiselle äidille kynnys verkostojen rakentamiseen voi olla vielä korkeampi kuin suomalaiselle äidille.
Mikä on riittävän hyvä?Vanhempien riittämättömyyden tunne ajassa, jossa vaatimukset kasvavat
Jokaisen äidin ei tarvitse olla uraäiti
Puhumme paljon tasapainosta. Myös uran ja äitiyden välillä. Mutta entä, jos ajoittain tasapainoilu itsessään väsyttää enemmän kuin kumpikaan osa-alue yksinään? On tilanteita, jolloin paras ratkaisu ei ole jonglöörata kaikkia palloja yhtä aikaa. Joskus tasapainottavin teko on laskea pallot maahan hetkeksi ja miettiä, mitkä niistä ovat oikeasti omia. Mikä niiden tarkoitus on. Juuri nyt. Mahdollisesti tulevassa.
Miten organisaationne huolehtii resilienssistä?
Resilienssi on käsite, jota usein tarkastellaan yksilön näkökulmasta – sitä kuvaillaan kyvyksi sopeutua, palautua vastoinkäymisistä ja jatkaa elämässä eteenpäin. Työelämässä resilienssiä pidetään henkilökohtaisena ominaisuutena, jopa vaatimuksena, jota jokaisen pitäisi kehittää ja ylläpitää. Mutta onko resilienssi vain yksilön vastuulla, vai onko sillä paikka myös organisaatioiden rakenteissa ja kulttuurissa?
Kuukauden mibiläinen: Emma Tullila
Tiesitko, kuka on primus motor MiBin tarinan taustalla? MiB sai alkunsa, kun Emma Tullilla alkoi perhevapaalla vuonna 2014 ollessaan pohtia, kaipaavatko muutkin hänen lisäkseen perinteisten vauvakerhojen ohelle ammatti-identiteettiä ylläpitävää toimintaa, johon voi ottaa lapsen mukaan.
MiBin verkoston tuella oli myös osansa siihen, että Emma uskalsi perhevapaiden jälkeen lähteä yrittäjäksi. Nyt pääsemme tutustumaan tarkemmin MiBin perustajajäseneen!




