"Perhetaustaa ei kannata salata työhaastattelussa – työnantajan pitää nähdä se hyvänä asiana"

Tällä kertaa MiBin blogissa uratarina, jota varten Jenniä haastatteli Reeta Vilhu.

Jenni Kotakorpi on 34-vuotias diplomi-insinööri, joka työskentelee esimiesasemassa monikansallisen teollisuusyrityksen hankintaosastolla. Jennin työhön kuuluu paljon matkustamista. Perheessä lapsen hoito on jakautunut tasaisesti äidin ja isän kesken. Isällä ja pojalla on keskenään erinomainen suhde, ja he ovat tottuneet pärjäämään myös kahdestaan äidin ollessa työmatkoilla.

”Matkustaminen kuuluu työnkuvaan. Pystyn kuitenkin jonkin verran vaikuttamaan aikatauluhin ja suunnittelemaan matkat ajankäytön ja tapaamisten kannalta mahdollisimman tehokkaiksi. Ilta-ajan hyödynnän liikuntaan ja lukemiseen, kotiin olen yhteydessä Skype-puheluin. Jos lyhyelle aikavälille kertyy paljon matkoja, saattaa poikamme aluksi kiukutella poissaoloani. Kelpuuttaa esimerkiksi vain isän iltapalaseuraksi, ja pahaltahan se tuntuu. Nämä menevät onneksi päivässä ohi”, Kotakorpi kertoo.

Äitiys ja ura on hyvä juttu

”Työhaastattelussa pitää kertoa perhetausta. Olisi älytöntä ajatella, että sellainen asia tulisi jättää sanomatta tai sen esiintuloa tulisi jotenkin varoa. Kun on vastuussa pienistä lapsista, työhön käytettävissä oleva aika käytetään tehokkaasti. Ei ole aikaa pitää pitkiä kahvitaukoja tai vilkuilla jatkuvasti Facebookia”, Kotakorpi miettii.

Miesvaltainen VS. naisvaltainen organisaatio

”Kyllä se vaatii jonkin verran, että saa arvostuksen, pitää luottaa itseensä ja omaan osaamiseensa”, Kotakorpi kertoo työnteosta miesvaltaisella alalla. ”Alussa sitä joutuu tekemään enemmän töitä ja ansaitsemaan oman paikkansa”, Kotakorpi arvioi. Hän viihtyy kuitenkin itse hyvin miesvaltaisella alalla. ”Viihdyn paremmin tasavertaisissa tai miesvaltaisissa organisaatioissa. Usein asiat on helpompi käsitellä. Ei ole ryhmittymiä, puhutaan asioista rehdisti, ollaan suoraviivaisia. Voi keskustella suoraan, jos joku harmittaa.”

Työ ei ole sidottu aikaan tai paikkaan

Jenni asuu Helsingissä aviomiehen, 2,5-vuotiaan pojan sekä ison metsästyskoiran kanssa. Nyt pääsiäisen jälkeen perheeseen odotetaan syntyväksi pikkuveljeä.

”Toivon, että lapsen ollessa noin kuukauden ikäinen, pystyn jo hoitamaan muutamia Skype-palavereita kuukaudessa. Muuten olemme sopineet, että voin oman jaksamiseni mukaan tehdä syksyllä projekteja, jotka eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja. Teen enemmän kehitysprojekteja, joiden tulee olla valmiita tämän vuoden aikana, esimerkiksi.”

Kotakorven mielestä on ollut erittäin hyvä kädenojennus työnantajan puolelta tarjota hänelle etätyömahdollisuutta. Teen vaihtelevasti töitä yrityksen eri toimipisteillä ja kotoa. Sen enempää työ kuin työaikakaan ei ole tarkkaan sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan, vaan pystyn puhumaan puheluita autossa siirtyessäni paikasta toiseen, ja vastailen kotona sähköposteihin illalla poikani mentyä nukkumaan. Yhteisestä ilta-ajasta en tingi, vaan keskityn olemaan perheen kanssa lapsen vielä ollessa hereillä.”

”Miespuolisella esimiehelläni itsellään on kaksi pientä lasta, ja hän ymmärtää näkökulmani. Hän ei ole ikinä kyseenalaistanut, jos joudun lähtemään aikaisemmin hakemaan päiväkodista lastani tai viettämään päivän kotona sairasta lastan hoitaen, vaan minun vuokseni on joustettu paljon.

Haluaisin kannustaa kaikkia äitejä toteuttamaan unelmansa mielenkiintoisesta työurasta ja ottamaan rohkeasti erilaisia haasteita vastaan. Nykytekniikka mahdollistaa niin erilaiset mahdollisuudet työntekoon kuin edes 10 vuotta sitten. Työaika käsitteenä on jo vahvasti muuttumassa, ja se antaa mahdollisuudet myös äideille luoda uraa. Äitikin voi tehdä tehokkaasti töitä ja silti hakea lapset ajoissa hoidosta, olla 100% läsnä arjessa ja jättää aikaa myös itselle, mikä on jaksamisen kannalta äärimmäisen tärkeä, mutta niin helposti unohtuva asia.”