Tasa-arvon asialla – Hyvää Minna Canthin päivää!

Tytöistä 37% valitsee lukion ainevalinnoissaan fysiikan ja 48% pitkän matematiikan. Menestyksessä lukio-opinnoissa ei valinnan jälkeen ole eroja. Naisten osuus tekniikan ja liikenteen alan korkeakouluopiskelijoista on 22%, humanisteista naisopiskelijoiden osuus on noin 75%.

Tyttöjen ja poikien koulutusvalinnoissa on valtava ero. Vastoin yleisiä käsityksiä suomalaistyttöjen osuus matemaattis-teknisille aloille hakeutuneista ei ole kasvanut, vaan ennemminkin osuus on ollut hienoisessa laskussa. Tyttöjen osuus ns. STEM-aineissa (Science, Technology, Engineering and Mathematics) on alle neljännes kaikista opiskelijoista.

Miksi?

Selityksiä on useita. On esitetty, että tytöt ja pojat luottavat eri tavoin kykyihinsä suoriutua teknisissä aineissa sekä luonnontieteissä. Opettajilla ja opinto-ohjauksella onkin suuri rooli rohkaista tyttöjä uskomaan omiin kykyihinsä, jotta opintopolku ei olisi riippuvainen tyttöjen omakuvasta. Myös vanhempien asenteilla on suuri merkitys. Viime kädessä yhteiskunta vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja ja odotuksia, joten voi olla vaikeaa rikkoa perinteisiä koulutus- ja ammattivalintoja.

Pitäisikö antaa vaan olla?

Naisten euro on 80 senttiä. Tosiasia onkin, että naisten palkat ovat noin 84% miesten palkoista. Mutta naisen euron laskukaava ei ole niin yksinkertainen. Palkkaerosta on jo noin puolet selitettävissä naisten erilaisilla koulutusvalinnoilla. STEM-aineita opiskelleet päätyvät useammin ammatteihin ja aloille, joissa palkanmaksukyky on vahva. Toisaalta julkinen sektori työllistää juuri naisia, ja voidaan siinä mielessä myös miettiä, että mikä on hyvinvointityön yhteiskunnallinen arvo? Kun kuitenkin verrataan naisia ja miehiä samalla ammattinimikkeellä, niin palkkaero kutistuu siten, että naisten palkka on 97% miesten palkasta. Suomalaisen työelämän sukupuolinen segregaatio on kuitenkin vahvassa. Suomalaiset naiset ja miehet toimivat eri sektoreilla ja eri ammateissa. Palkkaeroja tasoittaisi koulutuspolkujen tasaisempi jakautuminen.

Tarvitaan vieläkin lisää rohkaisua!

Yhteiskunnan asenteet perinteisistä rooleista muuttuvat myös tekemällä. MiB haluaa olla tässä mukana. MiBin edunvalvontaohjelmassa otimme esiin myös nämä eriytyneet koulutuspolut. Ohjelman toimenpide-ehdotuksissa tuomme esiin, kuinka tyttöjä tulee ohjata ja rohkaista valitsemaan ammattinsa ja koulutusalansa siten, ettei valinta ole riippuvainen kulttuurisista oletuksista ja odotuksista. MiB järjestää syksyllä 2017 Helsingissä (ja mahdollisuuksien mukaan myös muilla toimintapaikkakunnilla) yläkouluun tilaisuuden, jossa yhdistys kertoo urapolusta ei niin perinteiselle alalle. Tarvitaan esimerkkejä ja rohkaisua, ja sitä MiBiläisillä äideillä on tarjota!

Tällä tempauksellaan MiB ry on mukana 100-tasa-arvotekoa hankkeessa. Hanke kuuluu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaan tehden näkyviä ja konkreettisia tekoja tasa-arvon edistämiseksi ja naisten näkyvyyden nostamiseksi. Hankkeen koordinoijina toimivat Naisjärjestöjen keskusliitto sekä Tasa-arvoasian neuvottelukunta TANE.

“Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä”

Minna Canthin kirjeestä Lucina Hagmanille 26.4.1884.

Tänään vietettävä tasa-arvon päivä on nimetty Minna Canthin syntymäpäivän mukaan. Minna Canth on vaikuttanut suuresti siihen, että Suomi on ollut yksi edelläkävijämaa tasa-arvossa ja koulutuksessa. Canth haaveili ja toteutti, vastoin ajan tapaa, itsenäisen naisen uraa. Hän hakeutui opettajaseminaariin ja toimi yhteiskunnallisen kirjoittamisen ohella myös ensimmäisenä suomenkielisenä sanomalehtinaisena sekä menestyvänä liikkeenharjoittajana. Minna Canth on ainoa suomalaisnainen, jolle on omistettu oma liputuspäivä. Kaikki muut ovat menneet miehille.

Liput salkoon!

Kirjoittajat Emma Ruuskanen ja Kristiina Paavola kuuluvat ”100-tasa-arvotekoa”-hankkeen mibiläiseen tiimiin.

Perhevapaauudistuksen kummitustarina

Vuonna 2006 THL:n tutkijat esittelivät perhevapaiden kuuluisan 6+6+6 – mallin. Tässä mallissa perhevapaat olisivat jaettuna isän, äidin ja yhteisen kiintiön kautta kolmeen yhtä suureen osaan. Etuuden tasoksi ehdotettiin 80 % ansiotuloista. Kotihoidontuki säilyisi ennallaan. Mallia perusteltiin lasten hyvinvoinnin turvaamisella ja sukupuolten tasa-arvolla. Tämän jälkeen ei tapahtunutkaan kymmeneen vuoteen mitään. Kunnes nyt alkoi pöhinä.  Perhevapaista nousee nyt uusia ehdotuksia jokaiselta taholta, mikä ja kuka parhaaksi näkee jotain ehdottaa. Jos ei muuta, niin ehdotetaan vaikka vanhaa. Kunhan nyt jotakin ehdotetaan (pääset katsomaan HS:n koosteen ehdotuksista täältä). Lusikoita on sopassa niin, ettei edes lientä enää näy. Mutta sitten meillä on siellä myös se kummitus.

Kummitus on meidän vanha tuttu. Kummituksen nimi on polkuriippuvuus. Kummitus tykkää politiikasta ja ottaa aktiivisesti osaa päätöksentekoon tai muuten vaan hengailee taustalla aina kun puheeksi tulee sosiaaliturvajärjestelmän uudelleenkalibrointi. No mitäs se kummitus siellä tekee? Kummittelee tietenkin.

Polkuriippuvuuden käsitteellä tarkoitetaan sitä, kuinka tapahtumaketjujen myöhemmät vaiheet ovat riippuvaisia aiemmista tapahtumista.

Polkuriippuvuus politiikassa korostaa instituutioiden merkitystä, koska ne vaikuttavat politiikan muotoutumiseen samalla kokoajan vahvistaen jo syntyneitä instituutioita. Perhevapaa- ja lastenhoitojärjestelmä on yksi vahvimmista politiikan instituutioista Suomessa.  Aika ajoin on nostettu esiin uudistuksen tarve, mutta lastenhoidon instituutiot ovat olleet niin vahvassa, että uudistuksen polut ovat olleet kummituksen vartioimia umpiperiä.

Polun muuttaminen? Oi, se on vaikeaa. Vallitsevat arvot, normit, moraaliset perustat ja legitimoidut käytännöt ovat niin monisyisiä muutettavia. Mutta mahdotonta se ei ole. Polkuriippuvuus voi heiketä isoista tapahtumista ja myös pienemmistä tapahtumista, kunhan ne tapahtuvat oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Tarvitaan kriittinen hetki, tarvitaan painetta usealta taholta ja tarvitaan myös valtaapitävien auki oleva oma poliittinen ikkuna. Nyt tämä harvinainen hetki on käsillämme. Uutta ei ole näköpiirissä, ei ainakaan ihan heti.

Perhevapaiden uudistamisessa on nyt ennennäkemätöntä painetta lähes kaikista mahdollisista suunnista ja joka konttorilta. Vaihtoehtoja nykyiselle perhevapaajärjestelmälle on ilmaantunut runsaasti. Hallitus on myös juuri valmistautumassa puolivälikautensa kehysriiheen, jossa se arvio ohjelmaansa. Tässä erityishuomiona on hallitusohjelman kohta, jossa on kirjattuna, että

”hallitus tulee arvioimaan kriittisesti kaikkia sellaisia tukijärjestelmiä, jotka ohjaavat työkykyisiä ihmisiä pitkäaikaisiin poissaoloihin työmarkkinoilta”.

Hallitus on sitoutunut noudattamaan hallitusohjelmaa, ja olisi perin kummallista, jos tämä kohta ohitettaisiin. Ainakaan tätä lausetta ei tulla kirjaamaan hallitusohjelmiin pitkään aikaan näin lavealla siveltimellä, jotta perhevapaainstituutiota ei tulisi painetta ottaa käsittelyyn muiden mukana. Uudistusten ajoituksessa on nyt politiikan ikkuna auki, tai ainakin raollaan. Nyt hallitus on myös sikäli mainiossa asemassa, että vanhoja ja uusia malleja on käsitelty ja arvioitu laajasti julkisesti. Tarjolla on aivan poikkeuksellisen runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Vaihtoehdottomuuteen tämä ei nyt ainakaan voi kaatua, mutta kummitukseen kylläkin.

MiB ry järjestää yhdessä Suomen akateemisten naisten liiton ja eduskunnan naisverkoston kanssa yhteisen seminaarin ”Perhevapaat uusiksi” 22.3.2017 klo 16–18. Tule kuulemaan, miten kansanedustajat ja asiantuntijat uudistustarpeen näkevät. Myös yleisökysymyksille on tilaa.

Ilmoittaudu mukaan seminaariin 19.3. mennessä täältä. Eihän anneta kummituksen päättää?

Kirjoittaja Kristiina Paavola on tutkija ja MiB ry:n edunvalvonnan ohjelmapäällikkö

Edunvalvonnassa puhalletaan yhteen hiileen rakkaudesta uraan ja perheeseen

Aloitin MiB ry:n edunvalvontavastaavan hommissa tämän vuoden alussa uutena hallituslaisena. Päätös hallituspaikan hakemisesta syntyi nopeasti. Mibin toiminta oli tempaissut minut vauhdilla mukaansa syksyllä 2016 ja kiinnostukseni yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen innosti tehtävään. Myös aloitusajankohta oli mielenkiintoinen, sillä siihen yhdistyi ensimmäisen edunvalvontaohjelmamme ”Uran ja perheen puolesta 2017-2019” -voimaantulo.

Alkuvuosi on osoittanut, että tehtävä on hyvin monipuolinen ja olen jo lyhyessä ajassa oppinut valtavasti sekä järjestöasioista että varsinaisesta edunvalvonnan substanssista. Nyt maaliskuussa vietämme edunvalvonnan teemakuuta ja ensimmäisiä tehtäviäni olikin koordinoida ja ideoida teemakuun toteuttamista yhdessä paikallisjaostojen kanssa. Olen myös osallistunut useampiin julkisiin tilaisuuksiin, jotka ovat osaltaan osoittaneet, miten ajankohtainen ohjelmamme onkaan.

Helmikuun alussa Lastensuojelun Keskusliiton alla toimiva OMEP-toimikunta järjesti yhteistyössä Lapsiasiavaltuutetun toimiston kanssa seminaarin varhaiskasvatuksen tulevaisuudennäkymistä. Jo seminaarin alkupuolella professori Maarit Alasuutarin esittelemät CHILDCARE-tutkimushankkeen ensimmäiset tulokset tarjosivat hyvän muistutuksen siitä, miten monella eri tapaa varhaiskasvatus voidaan nähdä. Toiset kunnista tarkastelivat varhaiskasvatusta ensisijaisesti säästämisen ja toiset sijoittamisen näkökulmasta. Varhaiskasvatuksen merkitystä arvioitaessa taas toiset kunnista pitivät sitä osana lasten koulutuspolkua ja toiset osana työ- ja perhepolitiikka.

Varhaiskasvatuksen laatuun vaikuttavina tekijöinä tilaisuudessa nähtiin mm. ryhmäkoot, lastentarhanopettajien määrä, varhaiskasvatussuunnitelman mukainen toiminta, sijaisjärjestelyt, taloudelliset resurssit sekä eheät hoitopäivät, joiden aikana lapset olisivat samaan aikaan paikalla. Taloudellisesti vaikeina aikoina hyvä johtaminen nähtiin yhtenä tekijänä, jolla laatuun voidaan vaikuttaa.

Kinastelu siitä, onko päivähoidossa kyse ensisijaisesti palvelusta lapselle vai vanhemmille ei tietenkään hyödytä. Mibin edunvalvontaohjelma yhdistääkin osuvasti sekä lapsinäkökulman että palvelun luonteen työssäkäynnin mahdollistajana. Kuntavaalien alla näistä asioista kannattaa pitää ääntä. Näkemystämme tarvitaan ja yhdessä voimme vaikuttaa tehokkaimin.

Hanne Hirvonen, hallituksen edunvalvontavastaava

edunvalvonta(at)mib.fi

"Äitiys on ollut ainoastaan vahvuus työurallani"

”Äitiys on opettanut minut organisoimaan, multi-taskaamaan ja reagoimaan yllättäviin tilanteisiin. Intensiivinen kotonaolo on kehittänyt stressin sietokykyä. Minun alani työssä on ollut hyötyä pienen lapsen kaitsemisessa saaduista opeista,”

kertoo 30-vuotias äiti ja automaatiotekniikan diplomi-insinööri ja it-konsultti Paula Laitio (artikkelikuvassa). Laitiolla on 3,5-vuotias lapsi ja hän on odottaa toista lastaan. Laskettu aika on kahden viikon päästä. Jokaisessa työpaikassa, jossa hän on ollut äitiaikanaan, on joustettu hyvin. Muun muassa on saanut tehdä vähemmän töitä, ja on ollut mahdollisuus palkattomaan kesälomaan. On joustettu tavalla, jota ei ennen lasten saamista ollut.

”Äitiyslomani on otettu työpaikallani hyvin vastaan. Äitiyteni on paremminkin tukenut uraani kuin toisinpäin. Joustoja on tullut työnantajalta, äitiys on ollut cv:ssä ovia avaava, ei sulkeva asia. Minua on tuettu todella paljon ja koen äitiyden itse vahvuutena työurallani. Olen laittanut äitiyden ansioluetteloonikin. Siihen äitiys on listattu vahvuutena, työkokemusten joukossa, osana cv:tä.”

Paula näkee äitiysloman myös hyvänä breikkinä työelämästä. Tällöin saa aikaa pohtia, mitä haluaa tehdä jatkossa.

”Äitiysloman aikana on aina hyvä miettiä uraa, ja mitä jatkossa tekee. Vaikka tietysti isoin huomio on lapsen kanssa olemisessa. Itse aion olla kotona puolisentoista vuotta. Heti kun tiesin, että olen raskaana, aivot alkoivat kelaamaan, mitä raskauden jälkeen? Äitiysloma on hyvä breikki normaalityöstä ja silloin voi hyvin miettiä mitä urallaan tekee tulevaisuudessa.”

Uratarinaa varten Paulaa haastatteli ja jutun kirjoitti mibiläinen Reeta Vilhu. Reeta on vapaatoimittaja ja YTM, sekä kahden lapsen äiti.

Kehutaan toisiamme

Kansainvälisenä naistenpäivänä juhlitaan naisia. Naistenpäivä on myös keino muutokseen. Tämän vuoden teema #BeBoldForChange kannustaa meitä tekemään rohkeita käytännön tekoja yhdenvertaisuuden kiihdyttämiseksi.

Mothers in Business ry:n keskiössä on yhteisöllisyys, innostavuus, energisyys ja hyväntuulisuus. Nostamme asioita esiin positiivisen kautta. Niinpä myös naistenpäivän haasteemme kannustaa kaikkia naisia tuomaan esiin sitä positiivista toisissamme. Kehutaan sekä itseämme että muita naisia. Kannustetaan toisiamme. Nostetaan esiin ja korkeammalle toisiamme.

Kehujen ja toisten nostamisen avulla voidaan aidosti saada aikaan muutos. Obaman henkilökunnan naiset ovat tästä oiva esimerkki: voimistamalla toisten naisten kommentteja, he saivat äänensä paremmin kuuluviin.

Kehujen antamista on hyvä harjoitella säännöllisesti, mitä esimerkiksi Rosa Meriläisen Kehu nainen päivässä -konsepti hienosti kannustaa tekemään. Mothers in Business MiB ry tarjoaa siihen nyt myös kanavan. Facebook-ryhmissämme on avattu kehumisketjut, jossa itsensä kehumisen lisäksi kehutaan ja siten haastetaan myös joku toinen.

Oli sitten kanava Facebook, LinkedIn, neuvottelupöytä tai ihan face-to-face, kehuminen kasvattaa. Sekä kehun antajaa että vastaanottajaa. Ja sitähän me haluamme. Kasvaa ja kehittyä.

Iloista naistenpäivää upeille naisille!

Kirjoittaja Heini Wallander on MiB ry:n puheenjohtaja.