MiB miehen silmin

Sain kutsun laivareissulle, enkä tapani mukaan empinyt ilmoittautuessani mukaan. Pidän kaikista matkustamisen muodoista – myös Ruotsin risteilyistä.  Turun terminaalin lähtöaulassa vaikutti olevan paljon lastenrattaita muiden matkustajien seassa. Mibiläisiä sen enempää tuntematta saattoi kuitenkin arvata, että monet noista nuorista perheistä odottivat kohta alkavaa MiB-risteilyä.

Lähtöpäivänä minulle selvisi, että kyseessä ei ollutkaan puolihoito- vaan täyshoitomatka. Tunsin itseni etuoikeutetuksi. Päästyämme laivaan suuntasimme kohti seisovaa pöytää. Oli mahtavaa todeta se, mitä olin puolisoni MiB-uran aikana osannut aavistellakin. Porukka koostui tyylikkäistä tolkun naisista. Naiset vaikuttivat eri tavoilla pirskahtelevilta persoonilta, joiden jutustelua olisi jaksanut kuunnella pidempäänkin.

Oli mahtavaa todeta se, mitä olin puolisoni MiB-uran aikana osannut aavistellakin.

Olen ollut Itämerellä laivan kyydissä lukuisia kertoja. Laiva on kulkuneuvoista ehkä se kaikista mieluisin minulle. Olen käynyt kerran Karibiallakin risteilemässä. Wärtsilän moottoreiden ja turkulaisen syntyperän lisäksi Karibian laivalla ja Gracella on muutakin yhteistä. Molemmissa on huomioitu perheen pienimmät. Laiva tarjoaa viihdettä ja ruokaa vauvoille ja varhaisteineille siinä missä vanhemmillekin. Niinpä en häkeltynyt, kun kuulin toisena matkapäivänä, että puolisoni viettää päivästä kuusi tuntia konferenssihuoneessa ilman lasta.

Toinen päivä sujui rennoissa merkeissä. Perheen pienimmille suunnatut päivätanssit ja lounas seisovasta pöydästä edesauttoivat lapseni nopeaa vaipumista päiväunille. Parin tunnin tirsojen jälkeen vierailimme laivan leikkipaikalla, jossa lapsi olisi viihtynyt pidempäänkin. Oli kuitenkin tullut aika siirtyä nauttimaan risteilyn kiitosmaljat ja sitä myötä siirtyä päivällispöytään. Ruokailulla oli jo hieman haikea mieli. Matka oli sujunut nopeasti. Illallisen jälkeen ihmiset hajaantuivat, ja rantautuminen häämötti. Me teimme puolisoni kanssa vielä nopean pyörähdyksen Tax freessa ja sanoimme viimeiset heipat satunnaisesti vastaan tulleille MiB-tutuille.

Kotiin saavuin elämystä rikkaampana ja jokseenkin hyväntuulisena. Hieno reissu ja hienoja perheitä.

Kun laiva oli rantautunut,  kävelimme terminaalin kupeessa odottavaan Helsinkiä päin suuntaavaan junaan. En vetäytynyt haikeana miettimään, mitä matkasta jäi käteen. Keskityin 99% ajasta erittäin reippaasti käyttäytyvän tyttömme epäreippauteen. Kotiin saavuin elämystä rikkaampana ja jokseenkin hyväntuulisena. Hieno reissu ja hienoja perheitä. Kunpa suurempi osa ihmisistä olisi yhtä etuoikeutettuja.

Kirjoittaja: Taaperon isä, MiB-puoliso ja OP Helsingin edustajistovaalien ehdokas numero 44.

MiB ry:n vapaaehtoiset risteilivät Viking Linen M/S Gracelle marraskuussa 2017, jolloin järjestimme yhdistyksen aktiivien seminaarin. Mukana risteilyllä oli yli 40 vapaaehtoistamme sekä heidän 24 aikuisavecia ja 56 lasta. Aktiiviristeilyn ohjelmassa oli mm. yhdistyksen strategian työstämistä, workhshoppailua jäsenkyselyn tulosten pohjalta, verkostoitumista sekä yhteistä ajanviettoa perheen parissa. Pääsimme myös kuulemaan Viking Linen yritysesittelyn. Yhteistyökumppanimme Viking Line tarjosi meille kerrassaan huikeat puitteet ikimuistoisen, ja perheystävällisen, seminaarin viettoon. www.vikingline.fi

MiB went on a cruise

Työnsin lastenrattaita Viking Linen terminaalia kohti roikottaen matkatavaroita perässäni, olallani ja käsissäni. Paljon tavaraa lyhyelle reissulle, mutta tavanomaiseen seminaariin verrattuna minulla tuli olla läjä vaippoja, viltti, kantoreppu sekä pari vaihtovaatekertaa sekä itselleni että viiden kuukauden ikäiselle assistentilleni. Kaikki tuiki tarpeellisia, mutta hieman perinteisistä seminaareista poikkeavia. Päästyämme tyttäreni kanssa terminaaliin istahdimme alas ja aloimme odotella seuruettamme. Ei mennyt kauaa, kun aula oli täynnä iloista puheen sorinaa ja lasten kummastelua suuresta laivasta. Sisälläni kupli kasvava innostus.

Uusia tuttavuuksia ja virtuaalikasvot tutuiksi

Meillä on Rovaniemellä ollut innokas tohina saada MiB rantautumaan myös Lappiin. Eilisen teereen poikina olemme usein kääntyneet kokeneempien mibien puoleen, jotta toiminta lähtisi heti kunnolla liikkeelle. Tuntui hyvältä viimein tavata näitä aktiiveja ja saada oikeat kasvot, katse sekä hymy sen pienen kuvakkeen tilalle, joka ruudussa aina vilkkuu uuden viestin myötä. Seminaarissa sainkin tutustua upeisiin, uusiin ihmisiin, jotka jakoivat hyviä vinkkejä ja yhteistyöideoita, joita voisimme hyödyntää Rovaniemellä jo alusta saakka.

MiB risteilyllä

Perheet mukana matkassa

Aikatauluongelmien vuoksi mieheni jäi matkasta, ja pitkien junapäivien vuoksi 2-vuotiaan tyttäreni oli mukavampaa jäädä mummon hoiviin. Saimme siis viettää nuorimmaisen prinsessani kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa. Perheistä pidettiin risteilyllä niin hyvä huoli mielenkiintoisen ohjelman ja lastenhoitajien avustuksella, että kurkkuani kuristi useaan kertaan ajatellessani kuinka esikoisemme olisi matkasta tykännyt. Gracen viihtyisät leikkipaikat ja Ville Vikingin diskot olivat pienille kuin taivas. Myös mukana olleista aveceista pidettiin hyvä huoli, jolloin koko seurueen ollessa tyytyväisiä tahoillaan, äidit saivat keskittyä keskenään olennaiseen.

Kehitystä yhdessä vuorovaikuttaen

Uunituoreena aktiivina odotin innokkaasti uuteen strategiaan tutustumista. Asioista keskusteltiin ja ajatuksen vaihto oli vilkasta. Tunnelma oli avoin , jolloin ideoita oli helppo heitellä ilmaan. Seminaarissa sai ensikäden tietoa ajankohtaisimmista asioista,  jota oli mukava viedä tuliaisina Rovaniemen aktiivien tehotiimille.

Potkua aktiivitoimintaan

Seuraavan päivän matkustimme pikku prinsessani kanssa junalla takaisin pohjoiseen. Matka meni yllättävän nopeasti junasta toiseen hyppien, tulevaa toimintaamme suunnitellen sekä uusilla leluilla leikkien. Vaikka matka oli pitkä ja raskaskin, se kannatti. Eikä ainoastaan siksi, että tuleva toimintamme sai siitä paljon eväitä vaan ihan oman henkisen hyvinvointini vuoksi.  Vaikka rakastankin tämänhetkistä vaaleanpunaista vauvapumpulielämääni, oli ihana saada tehdä aikuisten juttuja, jotka olivat minun ihan omaani. Matka oli pitkä, mutta se todellakin kannatti. Seuraavassa seminaarissa olemme jälleen mukana.

Henna Rinta-Säntti

Kirjoittaja: Henna Rinta-Säntti

Henna Rinta-Säntti on Lapin yliopistosta valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri, pääaineenaan matkailututkimus. Häneen voi tällä hetkellä törmätä pienten tyttäriensä kanssa miltei missä vain, enimmäkseen Rovaniemen MiB-meiningeissä ja koko perheen harrastuksissa ja tapahtumissa.

MiB ry:n vapaaehtoiset risteilivät Viking Linen M/S Gracelle marraskuussa 2017, jolloin järjestimme yhdistyksen aktiivien seminaarin. Mukana risteilyllä oli yli 40 vapaaehtoistamme sekä heidän 24 aikuisavecia ja 56 lasta. Aktiiviristeilyn ohjelmassa oli mm. yhdistyksen strategian työstämistä, workhshoppailua jäsenkyselyn tulosten pohjalta, verkostoitumista sekä yhteistä ajanviettoa perheen parissa. Pääsimme myös kuulemaan Viking Linen yritysesittelyn. Yhteistyökumppanimme Viking Line tarjosi meille kerrassaan huikeat puitteet ikimuistoisen, ja perheystävällisen, seminaarin viettoon. www.vikingline.fi

Aika kiittää ja kumartaa

Kuluneen vuoden aikana yhdistystä on viety eteenpäin mielettömällä draivilla. Olemme keskittyneet rakentamaan pohjaa tulevaisuuden MiBille, sanoo väistyvä puheenjohtaja Heini Wallander.  

Uskallan väittää meidän olevan Suomen nopeimmin kasvava yhdistys!

MiBin kulunut vuosi on ollut täynnä inspiroivia kohtaamisia ja upeita saavutuksia. Paljon on tapahtunut, ja paljon on myös tehty töitä. MiBin kehitys on ollut hurjaa. Meillä on 2,5 vuoden olemassaolon jälkeen yli 3100 jäsentä. Vuoden 2017 aikana jäsenmäärämme on tuplaantunut. Uskallan väittää meidän olevan Suomen nopeimmin kasvava yhdistys!

Hurja kasvu on tuonut eteemme myös monta kehittämisen paikkaa. Toimintaa on monilta osin täytynyt rakentaa aivan erilaisin periaattein, kuin miten on lähdetty liikkeelle. Hallituksemme, paikallisjaostojemme aktiivit ja muut vapaaehtoisemme ovat urakoineet valtavasti. Yhdistystä on viety eteenpäin mielettömällä draivilla. Eipä uskoisi, että tässä ollaan toimittu ruuhkavuosiaan elävien vapaaehtoisten voimin.

Hallitustyössä olemme tänä vuonna keskittyneet rakentamaan pohjaa tulevaisuuden MiBille. Mahtavinta tässä kaikessa on MiBin henki – kliseet riitaisista naisryhmistä voi lopullisesti heittää romukoppaan.

Hallitustyössä olemme tänä vuonna keskittyneet rakentamaan pohjaa tulevaisuuden MiBille. Taustalla on pitänyt järjestää ja kehittää, jotta perusasiat toimisivat kasvavan yhdistyksen arjessa. Tämä työ ei välttämättä ole näkynyt jäsenistölle tai aktiiveillekaan. Mutta se on ollut työtä, joka on ollut välttämätöntä. Haluankin kiittää hallitus-kollegojani pyyteettömästä työstä yhdistyksen eteen. Olemme luoneet hyvän pohjan tuleville MiB-sukupolville.

Mahtavinta yhdistyksessämme on MiBin henki. Meillä on aivan valtaisa positiivinen energia ja yhdessä tekemisen meininki. Toisia kannustetaan ja tuetaan. Kliseet riitaisista naisryhmistä voi lopullisesti heittää romukoppaan.

Kaikki ei kuitenkaan ole aina yhtä juhlaa. Astuin puheenjohtajaksi kun kuopukseni oli kaksikuinen ja vanhempi vähän yli 2-vuotias. Kaikki tietää kuinka paljon huonosti nukuttuja öitä tähän elämänvaiheeseen mahtuu. Silloin kun pienempi ei keväällä ollut flunssakierteessä, näki esikoinen painajaisia. Syksyllä alkoivat työn ja perheen yhdistämisen haasteet painaa päälle.

Vuosi on ollut antoisa, mutta myös raskas.

Vuosi on ollut antoisa, mutta myös raskas. Sadat tunnit mitä olen yhdistyksen eteen tehnyt, ovat olleet osittain pois unesta, rentoutumisesta, urheilusta ja parisuhdeajasta. Olen aidosti antanut MiBille kaikkeni. Lasten läsnäollessa on mibbailut sentään jääneet taustalle.

Se, että sain edistää minulle rakasta yhdistystä aivan mahtavassa seurassa, teki minusta onnellisemman.

Asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia. Luulen, että en olisi selvinnyt pitkistä päivistä ilman motivoivaa, haastavaa ja positiivista MiBiä. Sain aikaan paljon ja olin tärkeä osa suurempaa kokonaisuutta. Se, että sain kehittää minulle rakasta yhdistystä aivan mahtavassa seurassa, teki minusta onnellisemman. Ja samalla pystyin hoitamaan myös perhettäni iloisemmalla otteella. Hyvinvoiva äiti, onnellinen perhe, sanotaan usein. Se pitää paikkansa. Omalla kohdallani kiitos siitä kuuluu MiBille.

Puheenjohtajuusvuoteni aikana olen saanut uusia ystäviä ja lukuisia inspiroivia hetkiä. Olen oppinut valtavasti. Olen tottunut antamaan haastatteluja ja ottamaan kantaa. Ammatillinen itsetuntoni on noussut kohisten, uskallan enemmän ja saada aikaan isompia juttuja. Kaiken kaikkiaan puheenjohtajuusvuosi on tuonut elämääni valtavasti hyvää.

Lopuksi haluan kiittää vielä kuluvana vuonna hallituksessa vaikuttaneita Annicaa, Sanna-Mariaa, Maria A:ta, Maria K:ta, Varpua, Johannaa, Susannaa, Miraa, Hannea, Emmaa, Millaa, Lauraa, Kukkaa, Oliviaa ja Jonnaa. Olette timantteja! Ja muistutan, että yhdistystä pyörittää aivan uskomaton aktiiviporukka. Paikallisjaostojen vetäjät ja aktiivit, valtakunnalliset vapaaehtoiset, jotka esimerkiksi hoitavat tätä blogia, uutiskirjettä, edunvalvontaa ja tietohallintoa – olette puhdasta kultaa ja oi, niin tärkeitä.

Lopuksi vielä iso kiitos jäsenillemme, yhteistyökumppaneillemme ja matkan varrella sparranneille. Alempana koostin pähkinänkuoreen kohokohtia ja saavutuksia tältä vuodelta.

Tämä on ollut upea kokemus. Nyt on aika antaa tilaa seuraaville. MiBin tulevaisuus on hyvissä käsissä ja näyttää valoisalta.

Väsyneenä, mutta onnellisena ihanaa joulua kaikille toivottaen,

Heini Wallander
Puheenjohtaja 2017
Mothers in Business MiB ry

Heini Wallander on MiBin väistyvä puheenjohtaja. Heini asuu perheineen Tampereen Pispalassa ja nauttii yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisestä. Heinin uskoo, että jokainen ihminen ja hetki on arvokas. Jopa ne hetket, kun lapset huutavat kurkku suorana. Niistä, jos jostain oppii kärsivällisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja. 

Toimiiko mielesi hyödyksesi vai sinua vastaan?

Äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys. Toimiiko mielesi hyödyksesi vai sinua vastaan? Mitä mieltä olet, jos näin äkkiseltään pitäisi kysymykseen vastata? Vai onko kysymys itsessään täyttä utopiaa? Avaan asiaa vähän, sait kysymykseen jo vastattua tai et.

Suorituksessa onnistuminen on urheilussa aika oleellinen juttu. Onnistumiseen yhdistetäänkin monesti mielen hallinta. Varsinkin huipputasolla, jossa harjoittelulla saatavat erot alkavat olla jo aika marginaalisia. Epäonnistumisten kohdalla saatetaan sanoa, että jonkun ”pää ei kestänyt” tai päinvastaisessa tilanteessa puhutaan mentaalisesti lahjakkaasta tai psyykkisesti vahvasta urheilijasta. Hän onnistuu kovissakin paikoissa. Molemmissa tilanteissa läsnä on mielen vaikutus yksilön suoritukseen: hyödyksi tai sitä vastaan. Tästä syystä monet urheilijat valmentavatkin kropan lisäksi myös mieltään – suoritustaan tukevaksi yhdistelmäpaketiksi.

Kun asiaa katsotaan isommassa kuvassa, on mielen hyöty (tai haitta) toiminnalle läsnä kaikessa tekemisessämme. Olit sitten urheilija tai et. Mielemme  vaikuttaa toimintaamme koko ajan. Toki moni muukin asia, mutta mielen vaikutus voi usein jäädä varjoon, kun uskomme ulkoisten seikkojen olevan suurimmassa roolissa lopputuloksessa.

Esimerkiksi stressitilanteissa voidaan syyttää yksinomaan valtavaa työkuormaa tai muuta stressiä aiheuttavaa asiaa, mutta unohtaa täysin oman mielemme vaikutus kokonaisuuteen. Mieli ei tietenkään tilannetta täysin ratkaise (esim. poista stressiä kokonaan), mutta sen vaikutus kokonaisuudessa voi olla yllättävänkin iso. Mieli voi siis stressitilanteissa toimia hyödyksesi (vähentää stressin kokonaismäärää) tai sinua vastaan (pahentaa sitä entisestään). Voi olla, että lopputulos parantuu siis jo sillä, että saat mielesi toimimaan hyödyksesi vaikka ulkoisissa kuormitustekijöissä ei mitään muutosta tapahtuisikaan. Näin ollen mielen toiminnan avulla ratkaiset tilanteen eduksesi – kuten urheilija, onnistut kovassa paikassa olosuhteet huomioiden.

Mielemme vaikuttaa toimintaamme koko ajan. Lukiten tai vapauttaen.

Psyykkinen valmennus keskittyy nimenomaan mielen toiminnan + ja – vaikutuksen ymmärtämiseen sekä ajattelun kehittämiseen eduksemme. Asioita oivaltaen ja mieltä harjoittaen edetään + suuntaan: sinne missä mieli toimii eduksemme. Tämä voi näkyä lopputuloksena monessa yhteydessä: parantuneina suorituksina (urheilusuoritukset, esiintymiset jne.), helpompana toimintana vaikeissa tilanteissa (jännityksen väheneminen, ajanhallinnan helpottuminen jne.), ohjata meidät ongelmissa ”lähemmäksi pintaa” (stressin väheneminen) tai luoda muuten vain elämäämme ja arkeemme ripauksen enemmän onnellisuutta ja tyytyväisyyttä.

Ensimmäiseksi kehotan sinua tarkastelemaan arkeasi ja mielesi toimintaa. Seuraa ja huomioi mielesi vaikutusta erilaisissa tilanteissa. Toimiiko mielesi niissä hyödyksesi vai sinua vastaan? Mitä huomaat? Mielenkiintoinen matka tulee olemaan edessäsi, lupaan sen.

Kirjoittaja: Sanna Jämsén, fyysinen ja psyykkinen valmentaja ja kouluttaja, Innostumo

Olen Sanna Jämsén, Innostumon sielu, sydän ja ruumis. Kutsumukseni on kuljettaa ihmistä kohti hänen unelmiaan ja tavoitteitaan – valmennuksin ja luennoin. Fokuksena on kehon ja mielen yhteistoiminta sekä otollisen sisäisen tilan rakentaminen, jotta kehittyminen ja itsensä johtaminen on mahdollista.

Kokemus- ja tietopohja on kertynyt minulle koulutuksen (mm. Liikuntatieteiden maisteri, NLP Practitioner, NLP Master Practitioner), valmennustyön (pitkä valmennusura valmennettavana ja valmentajana) sekä oman urheilu-uran kautta (16 kautta Korisliigassa, Vuoden pelaaja 2006 ja 2012). Tärkein tavoitteeni on kasvattaa ihmistä ja iloa.

Lisää Innostumon valmennuksista ja luennoista: www.innostumo.fi

Elämää kolmen lapsen äitinä ja Designverstas Omanan yrittäjänä

Tapasin yrittäjäkumppanin Jenni Vesasen aikoinaan hiekkalaatikolla. Meillä molemmilla oli siinä kohtaa isosiskoilla jo lähes kaksivuotias sisarus. Minulle oli syntymässä kuopukseni. Tyttäremme Pihla ja Inka ystävystyivät ja pian me myös Jennin kanssa ystävystyimme. Oletteko muuten huomanneet, miten hyviä ystäviä hiekkalaatikon laidalta löytää? Itse olen Jennin lisäksi löytänyt usean sielunsisaren.

 

Yrittäjiksi lähes sattumalta

Olimme molemmat sitä tyyppiä, jotka ovat pitkään hoitovapaalla. Olin itse poissa työelämästä viisi vuotta, jonka aikana sain kolme lasta. Yrittäjäntiemme alkoi lähes sattumalta. Jenni luovana ihmisenä suunnitteli uuteen unelmakotiinsa valaisimia ja minä markkinointityyppinä näin loistavan liikeidean. Ajatus oli, että näistä ihanuuksista pitää antaa muidenkin nauttia! Ja kun olemme molemmat sopivalla tavalla hulluja, syntyi minun ja Jennin seitsemäs lapsi — Designverstas Omana.

Kun suunnittelimme yrityksen perustamista, mietimme pitkään, minkälainen yritys haluamme olla. Pohdimme yhdessä sitä, mikä meidän elämässämme on tärkeää. Kumpi tulee ensin, yritys vai perhe. Vaikka haluankin ajatella, että olemme pystyneet olemaan yrittäjiä perheen ehdoilla, ei se aina ole niin mennyt. Tällä viikolla olen ollut päivätöiden lisäksi kaksi päivää poissa perheeni parista ja Jenni yhden. Tulee aikoja, kun minulla ei ole aikaa leikkiä legoilla keskimmäiseni kanssa, vaan joudun hoitamaan yrityksen kirjanpidon kirjanpitäjälle.

Lapset mukana tekemisessä

Alusta asti varsinkin vanhimmat lapsemme ovat olleet kovin innoissaan Omanasta. Olemme tehneet työpäiviä niin, että lapset ovat saaneet leikkiä keskenään ja me olemme koonneet himmeleitä tai miettineet seuraavia markkinointitoimenpiteitä. Kun lanseerasimme vanerikorumalliston, pääsivät Pihla ja Inka myös malleiksi. Lasten luovuudesta ja heittäytymisestä voisi oppia jokainen. Lapset ovat olleet myös tuotekehityksessä mukana. Ensimmäisen Nippuvalaisimen nimen keksi juuri Inka — niin sai nimensä Prinsessa.

Toki lapsille yrittäjyydestä on näyttäytynyt aika pehmeä puoli. Olen toki välillä viikonloppuna poissa, mutta onneksi he viihtyvät vallan mainiosti isänsä hoivissa. Lisäksi lapset ovat löytäneet oman sisäisen yrittäjyytensä: meillä poimitaan pihanmarjoja ja myydään niitä naapureille tai äidille. Lapset auttavat kantamaan pahvilaatikoita alakerran varastoon tai poistavat koruista suojamuoveja – pienellä palkalla ja kiitoksella.

Aina ei ole helppoa olla yrittäjänä ja äitinä. Itselläni on vielä palkkatyökin (ihana ja intohimoinen sellainen), joten kakussa on aika monta kirsikkaa. Yrittäjyys eroaa palkkatyöstä ehkä siinä, että en voi delegoida asioita eteenpäin: minun on hoidettava koko paketti. Siinä meillä on onni, että meitä on Omanassa kaksi yrittäjää. Lisäksi se, että voimme Jennin kanssa puhua yrityksestämme tuntikausia, ihan niin kuin voin puhua lapsistamme mieheni kanssa.

Legoleikeissä voi piillä uuden tuotteen idea

Koen yrittäjyyden antaneen minulle paljon. Omana on tuonut elämään hurjasi luovuutta, paljon töitä, uusia ihania ihmisiä sekä opettanut minulle itsestäni paljon. Paras oivallus tähän mennessä on: tee yksi asia kerrallaan. Jos leikin legoilla, leikin legoilla. Jos teen Omanan markkinointia, teen Omanan markkinointi. Kun olen palkkatöissä, en tee mitään yritykseeni liippaavaa. Lapset voi osallistaa yrittäjyyteen mukaan, iän ja kiinnostuksen rajoissa. Legohetkessäkin voi piileä uuden tuotteen idea.

Kirjoittaja: Pauliina Lindgren

Kirjoittaja on Designverstas Omanan toinen perustaja ja yrittäjä, tapahtuma-alalla työskentelevä projektipäällikkö ja kolmen lapsen äiti Tampereelta.

Designverstas Omana on pieni pala luksusta arjessa, salaperäinen hymy huulilla, särmikkäitä muotoja, metallin hehkua ja värien tanssia – uutta tamperelaista muotoilua ja käsityötä.

OMANA TARJOAA KAIKILLE MOTHERS IN BUSINESS -JÄSENILLE KOODILLA MIB -20% ALENNUKSEN KOKO VALIKOIMASTAAN JOULUKUUN AJAN.