Toteuta unelmasi MiBin huikeassa joukossa

Mothers in Business MiB ry järjestää jäsenilleen monipuolista toimintaa äitiysloman ajaksi tai töihin paluun jälkeen. Minulla on hyvää henkilökohtaista kokemusta MiBin toiminnasta sekä jäsenenä että aktiivisena mibiläisenä. Olen myös päässyt toteuttamaan unelmaani yhdistyksen parissa. Kesällä 2016 liityin MiBiin, sillä halusin verkostoitua samanhenkisten uraäitien kanssa. Pian MiBiin liittymisen jälkeen minusta tuli tapahtumajärjestäjä Helsingissä. Pääsin heti alkuun järjestämään tapahtuman, jossa puhujana toimi singaporelainen enkelisijoittaja Steven Myint. Järjestäminen piti sisällään yhteydenpidon Steveniin, tapahtumakuvauksen tekemisen ja paikan etsimisen sekä itse tapahtumassa fasilitoinnin. Kirsikkana kakun päällä oli lounas Stevenen ja MIB-äitien seurassa.

MIBIN SISÄLLÄ UNELMIEN TOTEUTTAMINEN ON VARSIN HELPPOA JA LOPUT ON ITSESTÄSI KIINNI!

Keväällä 2017 haaveilin kirjoittamisesta. Halusin haastatella eri alojen ihmisiä ja tuottaa siitä sisältöä nettiin. Lähdin toteuttamaan haavettani MiBin kautta ja sainkin vihreätä valoa tekstien kirjoittamiseen yhdistyksen blogiin. Sain tuotettua minihaastattelusarjan kuudesta uraäidistä. Siitä luonnollisena jatkumona hain MiBin markkinointi- ja viestintätiimiin sisällöntuottajaksi. Ensimmäisen sisältötiimin puhelinkonferenssin jälkeen vakuutuin, miten ammattimaista ja organisoitua toiminta onkaan. MiBin sisällä unelmien toteuttaminen on varsin helppoa ja loput on itsestäsi kiinni! MiBin alla on paikkakuntakohtaisia paikallisjaostoja, jotka toimivat täysin vapaaehtoisvoimin ja vastaavat oman alueensa toiminnan toteutuksesta. Paikallisjaostoja on Helsingissä, Jyväskylässä, Oulussa, Kuopiossa, Päijät-Hämeessä, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Koko yhdistyksen alla toimii vähän alle 300 aktiivijäsentä erinäisissä tehtävissä.

TÄNÄ VUONNA OLEMME JÄRJESTÄNEET JO 196 TAPAHTUMAA – MIELETÖNTÄ!

Paikallisjaostoissa aktiivit pääsevät ideoimaan erilaisia tapahtumia, seminaareja ja yritysvierailuja. Aktiivien toimesta on myös järjestetty koulutuksia, joissa jäsenet pääsevät kehittämään taitojaan. Tampereella esimerkiksi järjestettiin Jenni Janakan Röyhkeyskoulu, joka veti ennätyspaljon väkeä ja ylitti uutiskynnyksen monessa mediassa. Päijät-Hämeessä järjestettiin koodauskoulu, jonka tavoitteena oli johdattaa ohjelmoinnilliseen ajatteluun. Workshopien ja seminaarien lisäksi paikallisjaostot järjestävät vapaamuotoisempaa toimintaa kuukausikahvien ja eri alan asiantuntijoiden lounaiden merkeissä. Tänä vuonna olemme järjestäneet jo 196 tapahtumaa, joissa on ollut mukana noin 2600 osallistujaa – mieletöntä!

Paikallisvastaava Oulusta Saara Leppälä on hypännyt MiBin toimintaan kylmiltään ja on päässyt yhdistyksen vietäväksi. ”Otamme mielellämme mukaan uusia innokkaita ihmisiä ja kehitämme toimintaa jäsenten toivomaan suuntaan. Keväällä järjestimme Oulussa monenlaisia tapahtumia, suurimpana kesäkuussa ollut Kaikki myyvät -myyntiseminaari, jonne osallistui yli sata ihmistä. Pääsääntöisesti tapahtumamme on suunnattu jäsenillemme, ja niihin osallistuu 5-20 henkilöä. Tapahtumia järjestettiin keväällä noin yksi viikossa ja sama tahti jatkuu syksyllä. Syksylle on suunnitteilla monenlaista mielenkiintoista äitien hyvinvoinnista ammattiasioihin kuten johtamista, palkkaneuvotteluja ja palvelumuotoilua.”

Tule mukaan innostavaan joukkoon!

Haluaisitko Sinä kuulua yhdistykseen, jossa voisit kehittää jaostojen toimintaa, kasvattaa verkostoaan tai osallistua yritysvierailuihin? MiB tarjoaa kiinnostavaa äiti-lapsitoimintaa perhevapaiden aikana ja töihin paluun jälkeen. Tule mukaan innostavaan joukkoon!

Statistiikkaa MiBin paikallisjaostoista (Q2 2018):

Teksti: Olessia Manner, MiBin markkinointi- ja viestintätiimin sisällöntuottaja sekä Fennovoima Oy:n lakimies
Kuva: Mothers in Business MiB ry

"Parasta oli leikkiminen, buffa ja pinkki keksi!" – Viking Line vei MiBiläiset muksuineen meripiknikille

Kesäisin merellä viihtyy ihan erityisen hyvin. Niin myös 19. kesäkuuta, kun yhteistyökumppanimme Viking Line järjesti 50 mibiläiselle ja 70 lapselle tutustumismatkan uudelle Muksupiknik-risteilylle.

Tuntui luksukselta siirtyä heti alkajaisiksi kesäiselle buffetlounaalle, jossa lapsillekin oli katettu oma noutopöytä. Oman 1-vuotiaani silmät loistivat, koska a) niin paljon tuoretta kalaa, b) niin paljon oman ikäistä lounasseuraa ja c) Ville Viikinki (rakkautta ensi silmäyksellä, aivan varmasti!).

Hyvästä ruoasta hyrisevinä siirryimme pikkuisen kanssa hyttiin päivätorkuille. Tai pikkuinen pötkötti ja minä katselin ikkunasta merta – ihanan rauhoittavaa, meille molemmille.

Kahdeksannen kannen kokousosastolle oli laitettu pystyyn lasten oma Seikkailusaari, josta löytyi niin pallomeri kuin UV-nukketeatterikin. Ja kukapa pieni merimies ei haluaisi Ville Viikinki -tatuointia, tai heittää Villen kanssa yläfemmat! Saman kannen auditorioon oli mibiläisille järjestetty omaa ohjelmaa: Mellakka Managementin Emma Alftan kertoi, kuinka uskaltaa hypätä yrittäjäksi hyvästä vakityöstä. Arvioidessaan sitä hän kertoi pohtineensa pahinta mahdollista, mitä voisi yrittäjänä tapahtua. Kahden lapsen äiti Alftan totesi sen lopulta olevan kohtuullisen pientä ja siihenkin löytyi valmis ratkaisu: ”Nuku aina kun voit”. Ehkäpä juuri siinä piilee hänen hyvinkin vaikuttavan uran salaisuus.

Lisäksi meitä hemmoteltiin yksityisellä ostoshetkellä tax freessa, jossa meidät otettiin vastaan shampanjalla, mansikoilla ja erikoistarjouksilla.

Matkasimme merellä reilut kuusi tuntia, mikä oli juuri sopiva aika pieneen irtiottoon. Erään laivalta maihin nousseen lapsivieraan sanoin: ”Parasta matkassa oli leikkiminen ja buffa – varsinkin se yksi pinkki keksi!” Mitäpä sitä muuta arjen vastapainoksi tarvitsee kuin leikkiä ja herkkuevästä.

Kirjoittaja on Annika Rantanen, MiBin blogivastaava. Annika on 1-vuotiaan tytön äiti sekä viestintä- ja matkailutaustainen tradenomi (ylempi AMK).

Muksupiknik on Viking Line kesätuote, jossa Ruotsin laivat käyvät Tallinnassa piknikristeilyllä. Muksupiknik on testattu erittäin toimivaksi lasten kanssa matkustaville, mibiläiset antoivat sille arvosanaksi 4,7/5.

”Kaikki järjestelyt toimivat moitteettomasti ja risteily ylitti odotukseni. Matkalla oli hyvää seuraa, kiva tunnelma ja sopivasti ohjelmaa. Lounas ja luento olivat loistavia. Myös ostoshetki oli hyvin järjestetty.”

Arjenhallintaa ratkaisukeskeisen psykologian keinoin

”Miten sinä selvisit meidän kanssa, kun nämä minun ovat sellaisia riiviöitä?” kyselee tytär omaa jaksamistaan tuskaillessaan. Lapset ovat kahden ja puolen vuoden sekä kuuden kuukauden ikäiset.

Tätä tekstiä kirjoittaessani nuorempi lapsenlapsistani potkiskelee sängyssä ja haluaakin nousta ylös, vaikka oletusarvona olivat pitkät unet. ”Ööh, ööh”, sängystä kuuluu. Ääntely kovenee itkuksi. Otan nopeasti vauvan syliin ja siirryn tietokoneen ääreen kirjoittamaan, ennen kuin isoveli kuulee itkun ja herää kesken omia päiväuniaan.

Arvostan meidän naisten kykyä hallita lapsiperhearkea, ja selviytyä tästä jatkuvasta muutosten tilasta. Ihailen ajattelumme nopeutta, toimintasuunnitelmien muuttamisen kykyä ja päätöksenteon luontevuutta. Meillä on sitkeyttä ja jotain ikiaikaista, alkukantaista luottamusta siihen, että selviämme mistä vain.

Äiti saa jo ”lastensa maidon” välityksellä taidot, joihin työyhteisöissä ihmisiä koulutetaan kalliisti. Näihin lukeutuvat esimerkiksi itsensä kehittämisen aakkoset, kyky sietää epävarmuutta sekä toistuvaa epäonnistumista eli takapakkia. Äiti psykologisena olentona ymmärtää, että tämä on osa elämää: otetaan ensin yksi askel eteen, ja jälleen kaksi taaksepäin. Äiti osaa jalostaa itseään antamalla kiitosta itselleen hienosta selviytymisestä sekä kiitosta myös muille asiaan myötävaikuttaneille osapuolille.

Äitien voimavarat ja taidot kantavat eri elämänalueisiin. Olemme valmiita ja taitavia ymmärtämään muita ja venyttämään pinnaa, auttamaan ja jaksamaan melkein missä asiassa vain. Jokaisen työhön palaavan äidin tulisikin saada ylimääräinen bonus näistä kotona hankituista taidoista.

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa arjenhallintaan

Minun selviytymisfilosofiaani kuuluu seuraava positiivinen ajatusmalli: ”Niin kuin päiväsi, niin olkoon voimasi. Jos on huono päivä, saat voimia päivästä selviytymiseen”. Jos ihminen lähtee liikkeelle negatiivisella asenteella, ajatellen esimerkiksi: ”Voi kun on kurja aloitus päivälle, mitähän tästä tulee?”, hän puhuu jo ennakoivasti vaikeuksia itselleen. Tällaisia voimankeräystapoja on melkein yhtä monta kuin meitäkin. Tausta-ajatuksena on aloittaa päivä tankkaamalla itselleen sopivaa tunneravintoa. Siihen ei tarvitse paljon aikaa. Kahvikupistakin voi aloittaa.

Einola, puutarha

Miten opin luopumaan murehtimisesta ja huonoista tavoista? Ratkaisukeskeisen psykologian keino on muuttaa kielteinen asia taidoksi, joka pitäisi saavuttaa. Ei puhuta ongelmasta, vaan tavoitteesta. Esimerkiksi kynsien pureskelu on ärsyttävä tapa, jonka seurauksena sormenpäät ovat hirveän näköiset. Se pitäisi vain lopettaa, mutta vaikka ihminen on yrittänyt monta kertaa, se ei auta. Mikä on se kyky, jota tarvitaan onnistumiseen? Se on kyky pitää huolta kynsistään.

Joskus auttaa ajatusten tyhjentäminen.  Oma tekniikkani on ”Nupit kaakkoon” -menetelmä.  Silloin tulee tunne, että nyt pitää tehdä, mitä haluaa – jotain nopeaa ja rajua. Saatan esimerkiksi vain istua autoon ja lähteä ajamaan. Käännän radion volyymin niin isolle kuin korvani sietävät ja ajan laulaen mukana, taputellen rytmiä ohjauspyörää puristaen.

”Niin kuin päiväsi, niin olkoon voimasi. Jos on huono päivä, saat voimia päivästä selviytymiseen”

Näin miettii nelinkertainen isoäiti, Grandma in Business, Tarja. Olen myös ratkaisukeskeisen psykoterapian opiskelija. Tiistaina 5.6.2018 tarjosin mibiläisille arjen ja oman jaksamisen hallintaa käsittelevän voimaantumistyöpajan ratkaisukeskeisen psykologian viitekehyksessä. MiB Morning club -tilaisuus järjestettiin Espoossa.

Nykyisten opintojen lisäksi minulla on myös kasvatustieteiden maisterin tutkinto sekä kokemusta laitosjohtajana ja erilaisissa opetustehtävissä. Minulla on myös takanani kahdeksan vuoden expat-oleskelu Tanskassa. Suuri rakkauteni ovat kukat ja kauneus, käsillä tekeminen ja juhlien järjestäminen.

Kirjoittaja: Tarja Saarela-Sormunen

Tarja Saarela-Sormunen tarjoaa terapiaa Einolassa.

FB: Psykoterapeuttista keskustelua

FB: Visit Einola

MiB goes Viking Line – MiB 3 vuotta

Toukokuisena aamupäivänä Katajanokan terminaalin täytti iloisten naisten ja lasten joukko, kun mibiläinen vaunukansa valloitti terminaaliaulan. Perinteisten toimistotilojen sijaan juhlat järjestettiin Itämeren laidalla, Katajanokan satamaan päiväksi parkkeeratulla M/S Mariellalla. Puitteet MiBin omaan juhlapäivään tarjosi laivayhtiö Viking Line. Kulkukorttien jakamisen jälkeen oli aika siirtyä laivaan ja aloittaa MiBin kolmivuotissyntymäpäivien viettäminen. Samalla alkoi allekirjoittaneen ensimmäinen MiB-tapahtuma, jota pääsin mukaan järjestämään. Päävastuussa järjestelyissä toimi Heidi Kärki.

Yhteistyökumppanimme kanssa järjestettävillä risteilyillä hemmotellaan niin äidit kuin lapsetkin

Kahdeksannen kannen aulassa äitejä ja lapsia odotti upea näky. Tarjoilupöydät oli täytetty erilaisilla herkullisilla naposteltavilla. Liekö sattumaa vai tarkan suunnittelun tulosta, mutta Viking Linen kokit olivat loihtineet suurimman osan syömisistä erittäin äitiystävällisiksi: ruoat soveltuivat yhdellä kädellä syötäviksi. Ainakin tämän äidin vatsan täyttyminen oli siis turvattu, hurraa! Perheen pienimpien tarkkoja makuhermoja oli muistettu tarjoamalla lasten suosikkeja, kuten smoothiepusseja, mehua ja rusinoita. MiBille oli lisäksi tehty kesäisen kaunis mansikkakakku.

Tapahtuman alussa Viking Linen henkilökunta kertoi kesän laivamatkatarjonnastaan. Samalla selvisi, että Suomen ja Ruotsin välillä seilaavilla laivoilla voi matkustaa ilman passia tai henkilökorttia. Pohjoismaiden välille on solmittu sopimus, joka mahdollistaa pohjoismaiden kansalaisten liikkumisen muissa pohjoismaissa. Eli jos matkustusasiakirjoja ei ole vielä ehditty perheen pikkuväelle hankkimaan, voi Ruotsin-laivalle lähteä ilman passiakin. Pohjoismaiden ulkopuolelle, kuten Viroon, suuntautuville matkoille passi kuitenkin vaaditaan.

Perheen pikkuväki ei tarvitse Ruotsin-laivalla matkustusasiakirjoja Pohjoismaiden välillä

Äitejä hemmoteltiin Opin pikamanikyyreillä ja Shiseidon huulimeikeillä. Tuntui suorastaan  luksukselta päästä laitattamaan kynnet kauniiksi pitkästä aikaa. Itse onnistuin tärvelemään osan vastalakatuista kynsistäni, mutta onneksi ne saatiin myöhemmin korjattua.

Lapsivieraita oli tarjoilujen lisäksi muistettu omalla puuhapisteellä, jossa lapset saivat piirtää ja värittää. Pienten suosikiksi nousivat kuitenkin Ville Vikingin vierailu sekä visiitti laivan komentosillalle, jossa pääsi tapaamaan oikean merikapteenin.

Mibiläiset pääsivät verkostoitumaan toistensa kanssa, kun Sonja Tuovinen johdatti jäsenet speed datingin maailmaan. Ennen treffikierrosten käynnistämistä kunkin äidin tuli miettiä itsestään minuutin mittainen hissipuhe, johon oli määrä kiteyttää tärkeimmät asiat itsestään. Hissipuheen luominen osoittautui melko haastavaksi – mitä asioita toiselle, ennestään ehkä tuntemattomalle henkilölle kannattaisi kertoa? Deittikertojen edetessä oman hissipuheen pitäminen kuitenkin helpottui. Puhe tiivistyi ja tunsin ainakin itse löytäneeni sen oman tavan kertoa itsestäni lyhyesti.

Pois lähtijöitä Viking Line muisti vielä monipuolisella goodie bagilla. Kassista paljastui eväitä kotimatkalle, kuten proteiinipatukka ja hyvinvointijuomia. Kassiin oli pakattu myös etukuponkeja Viking Linen laivoille. Lapsia hemmoteltiin smoothiepusseilla, tarroilla ja Ville Viikinki-buff-huivilla.

Ilmoittaudu muksuristeilylle mukaan!

Synttärijuhlat olivat oikein mukavat ja onnistuneet ja yhteistyö Viking Linen kanssa sujui saumattomasti. Mikäli kalenterissa on tilaa tiistaina 19.6.2018, niin suosittelen mibiläisiä osallistumaan kuuden tunnin muksuristeilylle, joka pidetään M/S Mariellalla. Tapahtuma on  avoin kaikille mibiläisille paikkakunnasta riippumatta. Ilmoittautuminen alkaa 12.6.2018 kello 10.

Kirjoittaja: Veera Becker. Kuvat: Mib

Kirjoittajana toimi Veera Becker, toinen MiB Helsingin tulevista aluevastaavista. Veera on tammikuussa 2018 syntyneen pojan äiti ja taloustieteen KTM, joka on äitiysvapaalla asiantuntijan työstään vakuutusalalta.

New York spirit in life, at work and in entrepreneurship

What is it like to live and work in New York City, a highly demanding and dynamic environment? What characteristics are vital to survive in a competitive metropolitan city that praises individualism and grit? Can a certain New York spirit be transmuted to the Finnish life style and work ethics?

A few weeks ago these were some of the things I talked about to a group of mothers in Helsinki. I got a chance to talk a bit about Funky Monkey Club but mostly the main focus was on my 16 years of living and working in New York City and how that experience has affected my approach to life and work today. I presented my speech in English.

Turned out there were mostly women who had had their own experience abroad so we had some really fun and fruitful conversations about culture clashes. I revealed what my version of New York spirit is and how I have carried it with me to the Finnish mindset. Here’s some food for thought.

 

New York spirit and it's four elements

I don’t think I would be a business owner and a kids’ music teacher today if I hadn’t had a certain eventful, long journey in the Gotham City. Now looking back and connecting the dots I conclude that there are four aspects that I have found crucial in surviving in NYC. Without these elements I wouldn’t be where I am now. These elements are a part of my essence today.

They are:

• The art of positive feedback – both giving and receiving

• Individualism and uniqueness

• Proficiency in small talk

• Being comfortable in uncertainty

The uplifting power of positive feedback

The fact that I got so much positive feedback in New York changed me from a shy nervous nelly into a confident, happy and motivated woman who wanted to achieve big things by working hard. I realized this during my first year at the New School University jazz program when after a horrendous, flaw finding voice teacher that I had had in Finland there was now suddenly an American, encouraging, positive, up-beat teacher who praised me from top to bottom. Surely she would point out things that I should do better but the overall sense of everything that was going on in the classroom was positive: I heard I was talented, I heard I was an A+ student, I worked hard and became better and better every week. With that I finally grew to believe that I am actually a pretty good singer. I hadn’t thought like that in Finland at all. During all my study years at the New School I would get similar feedback from all my music teachers, and this tendency continued in my professional life.

Praising people for what is done well is far more powerful than what was
not done well.

As I have been given these tremendous gifts of positive feedback, I am striving to follow that same example with people around me; I praise kids at Funky Monkey Club classes, I praise my voice students, my family, my customers, the people I work with, etc. I want to uplift people, and focus on their positive traits, rather than finding the flaws first. And I am being genuine, otherwise it won’t work. Praising people for what is done well is far more powerful than what was not done well.

The benefits are enormous. When you give someone a compliment their performance improves, they become more motivated, they gain confidence and develop new skills and understanding. I encourage everyone to start giving positive feedback as a daily routine. You spread love around you – it makes you and the receiver happy. It’s a win-win situation.

Receiving positive feedback is worth mentioning as well. How many times have we downplayed our performance when someone gives us a compliment? Don’t return the gift to the person who is showing you kindness. Instead say thank you. Thank the person who gave you a gift and at least try to feel good about it. It gets easier the more you do it. And it boosts your confidence. Trust me 

Let's admit we are all unique

I was a singer, umpteenth in a dozen in NYC, and if I wanted to be unique I had to create a fresh angle to my singing. I ended up performing in a Finnish world music ensemble for many years and over these years we created a little buzz in the local world music scene. We got some wonderful concert opportunities and visibility in media. Our Finnish angle was unique and we took advantage of it.

In the American individualistic culture people are encouraged to express themselves in unique ways. Children are taught to express opinions aloud from very early age. Independence, creativity and innovation are valued highly. I wanted to take this idea of uniqueness to my business. It is our way to stand out. I drew inspiration from my NYC kids’ music class work experience, I molded it to fit into the Finnish culture and used my creativity to reflect what I know best.

Let yourself shine, and others too!

In Finland we are born with a concept of modesty and blending in with the rest. I would like to challenge that idea and encourage everyone to acknowledge that all of us have a unique personality and life experience that can be seen as strength. Let yourself shine, and others too!

Does small talk work in Finland?

This topic created some giggling chats at the MiB event. As many of the participants had lived abroad they knew how awkward can some social interactions be between strangers in Finland. My point was that we should still be talking to people we don’t personally know; for example to other mothers as we relate to each other. One participant mentioned she had tried to talk to another mom in the children’s playground and that mother had escaped the situation as soon as the first words had been uttered. Chatting to strangers makes us feel uncomfortable.

Small talk is a way to create a personal bond.

When living in NYC for years, and working in the hospitality business where your small talk proficiency is measured by the tips you get, I had to quickly learn the art of small talk. And I learned to love it! But in Finland I am constantly faced with challenges. I might start rambling aloud at the gas station counter about whether I should buy a chocolate bar or try to stay on a diet. The counter clerk would have a blank stare and think “why is this odd lady talking to me?”. I find these encounters rather amusing.

However, I’ve found a place where I can still freely practice my small talk skills, and that’s at my business environment. My customers are mostly mothers (and their kids) and I enjoy opening casual conversations with them about motherhood ups and downs. Naturally I relate to their world as I am a mother to a toddler as well. Small talk is a way to create a personal bond. Small talk is often considered as superficial and trivial but it can work as a gateway to something more meaningful. I have found out that through authentic small talk I can win the trust and respect of my clients.

Being comfortable in uncertainty

New York City is a vibrant, stimulating place to live but it can cause a lot of stress and anxiety too. I was mostly a freelancer and had many jobs at the same time. I was never certain if my next pay would be secured. My private piano/voice students might suddenly cancel, other music classes might not sell well and the school would cut my work, the fire on subway tracks could prevent me from commuting and I would lose my shift, not to mention things like 9/11 or bed bugs evading my apartment. I experienced lots of unwanted “excitement” during my time in the city.

At the same time it built my character. After hardships and obstacles I would always find my way out and up again – surely after some serious kicking, sobbing and raging first, but still. When I started the Funky Monkey Club in Finland I knew that taking a risk as a business owner would be tough but I would never feel equally consumed like I felt in my previous home country. I had learned to like the uncertainty and the risk because there was always a possibility for new opportunities. This approach has helped me with my entrepreneurship.

Summa summarum

At first I had thought I would leave my mark in New York City, but seems like it was more the other way around: New York City left a mark in me. I would not have thrown myself into this roller-coaster of entrepreneurship if I hadn’t had the valuable lessons in positive feedback, individualism, small talk and dealing with uncertainty.

I hope I have left you inspired and/or contemplative about my version of New York spirit. Please, do share your thoughts in the comment field if your spirit moves you 

Author: Paula Anttila

Paula Anttila is a singer, musician, music teacher and one of the founders of Funky Monkey Club, kids music class program for babies, toddlers and pre-schoolers. Paula lived and worked in New York City for 16 years. The last five years there she worked at a popular kids music program. The Funky Monkey Club’s music class concept draws inspiration from her NYC experience.

Web: https://funkymonkeyclub.com
LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/paula-anttila-a322aa2a/
Facebook: https://www.facebook.com/FMCmuskari/

(The text has been published in English, because Paula’s event in April in Helsinki was held in English.)